Suomen päättäjille ja viranomaisille tuli synkkänä uutisena tieto, että Pohjoismaiden suurin rakennustyömaa, kuuden miljardin euron arvoinen Snøhvit, työllistää vain viisi suomalaista. Suomalaiset ovat nukkuneet onnensa ohi ja laiminlyöneet Lumikin.
Snøhvit (Lumikki) on sana, jota yksikään pohjoismainen rakennusalan ammattilainen ei ole välttynyt kuulemasta kymmenen viime vuoden aikana. Kuuden miljardin euron arvoiseen kaasukentän urakkaan Norjan pohjoisimman kaupungin Hammerfestin edustalla suunnattiin Suomessakin suuria toiveita. Niin tehtiin aina siihen saakka, kunnes tuli toiminnan aika. Silloin vedettiin peitto korville.
Nyt vain viisi suomalaista ja muutama nosturi parista yrityksestä on mukana hankkeessa. Esimerkiksi ulkomaisista projekteista kokemusta omaava, Kostamusta rakentanut YIT-Yhtymä ei jättänyt tarjousta yhdestäkään Snøhvitin osaurakasta. Yhtiön edustajan selittelyt ovat heiveröisiä: "Tiedettiin, että voitaisiin pärjätä hyödyntämällä suomalaista ammattiväkeä, joka on norjalaisia halvempaa. Mutta kun työhallinto aikoi viedä Lapista busseilla suomalaisia työnhakuun, arveltiin kilpailuetu menetetyksi. Lisäksi kotimaassa alkaa pari suurta projektia."
Yhtä saamattomia ovat olleet muutkin suomalaisyhtiöt. Yrittämättähän ei todellakaan saa mitään. Statoilin pohjoisista kaasukentistä vastaava johtaja Egil Gjesteland hämmästelee Kauppalehti Optiossa, ettei suomalaisyhtiöiltä ole tullut tarjouksia tai vastauksia. Hän vakuuttaa, että kaikkiin potentiaalisiin yrityksiin on tarjouskilpailussa otettu yhteyttä, mutta suomalaisten kiinnostus on ollut hyvin vähäistä.
Monella tavalla pohjoista talouselämää tukeneelta Oulun yliopistoltakin leikattiin juuri tällä sektorilla kynnet, kun opetusministeri Olli-Pekka Heinonen suostui syksyllä 1996 etelään vetäneiden koulutussuunnittelijoiden ehdotuksiin ja rakennustekniikan opetus päätettiin lopettaa Oulusta. Se keskitettiin Helsinkiin ja Tampereelle. Lopullisesti rakennustekniikan osasto tyhjennettiin vuonna 2001, mutta jo sitä ennen hiipui Oulun yliopistossa harjoitettu arktisen rakentamisen tutkimus.
Näin Suomessa luovuttiin juuri Snøhvitin käynnistymisen aattona erikoisosaamisesta, jonka olisi pitänyt innostaa tarttumaan pohjoisiin hankkeisiin. Nyt kokoomuslaisen Heinosen puoluetoveri, ulkomaankauppaministeri Jari Vilén hämmästelee suomalaisten heiveröistä intoa osallistua Lumikkiin.
Kun täkäläisiä yrityksiä ei ole urakoinnissa, suomalaista rakennusmateriaaliakin käytetään Snøhvitin tuotantosaaren Melkøyan ja viereisen Hammerfestin kaupungin rakennushankkeissa erittäin vähän. Työtä ei ole saatu Suomeen sitäkään kautta. Ylitorniolainen rautakauppias aikoo sentään avata myymälän Hammerfestissä tässä kuussa. Hyvä niin, mutta aikaisemminkin olisi ollut mahdollisuus lähteä liikkeelle.
Jos kysymys on itsetunnon ja uskalluksen puutteesta, niin suomalaisten kannattaa muistaa, että täällä osataan edelleen rakennustyö pohjoisissa olosuhteissa paremmin kuin urakassa tiukasti kiinni olevissa espanjalaisissa ja saksalaisissa yrityksissä. Eivätkä osaurakoita napanneet ruotsalaisetkaan ole alalla yhtään suomalaisia etevämpiä. Samassa veneessä ollaan.
Rakentamista Lumikissa riittää vuosiksi ja viimeistelyurakoita tulee vielä jakoon. Jo paikalla olevat yritykset ovat etulyöntiasemassa, mutta työstä ja yrittämisestä kiinnostuneiden on syytä pyrkiä vielä mukaan kiireen kaupalla ja tosissaan. Koko peliä ei ole vielä menetetty, vaan ensimmäinen erä.