"Eivätpä ole Grimmin veljekset versiossaan paljon kuvittajaa ajatelleet!" huokaa Taruliisa Warsta.
Oululaisen taiteilijan uusi kuvakirja Ruusunen ilmestyy kirjakauppoihin puolentoista viikon kuluttua. Sitä ennen on pitänyt ratkaista monta kiperää kohtaa.
Warstan huolet koskivat kohtausta, jossa linna vaipuu satavuotiseen uneen. Sadussa on Grimmien jäljiltä lähes sama luettelo kolme kertaa:
"Kuningas ja kuningatar vaipuivat uneen ja heidän kanssaan koko hoviväki. Hevoset nukahtivat talliin, koirat pihalle, kyyhkyset katolle, kärpäset seinälle. Jopa takassa leimuava tulikin hiipui ja nukahti, paisti lakkasi tirisemästä. Ja kokki, joka aikoi tukistaa huolimatonta kokkipoikaa, päästi hänet irti ja nukahti."
"Yleensä on kuvattu kohtaus, jossa kokki aikoo läimäyttää kokkipoikaa. En halunnut valita luettelosta jotakin yksittäistä hahmoa. Halusin korostaa vaikutelmaa, että koko linna vaipui uneen", kertoo Warsta.
Ovi pieneen kamariin
Tovin mietittyään Taruliisa Warsta keksi kuvata sadan vuoden nokoset sinisävyisenä virtana, jonka sylissä kuninkaalliset, kokki ja kärpäset uinailevat.
"Prinssi saapuu linnaan ja näkee, että täällähän kaikki nukkuvat. Hän etenee kuin lautapelissä kohta kohdalta: ensin on kärpäsiä, koiria, hevosia ja lintuja. Sitten tullaan vallan ytimeen ja lopussa on maali: prinssi löytää prinsessan. Voi ajatella, että tämä on polku, joka prinssin on kuljettava tai jonka hän haluaa kulkea."
Sadun prinsessan pelastaminen on vastaava tehtävä kuin seikkailukirjojen sankareiden haasteet.
"Kun kuninkaanpoika astui sisälle, kärpäset nukkuivat seinillä. Keittiössä kokki seisoi käsi ojossa kuin aikoisi tarttua kiinni kokkipoikaan ja piika istui edessään musta kana, joka piti kyniä. Kuninkaanpoika kulki eteenpäin ja näki salissa koko hoviväen nukkuvan, ja ylhäällä valtaistuimella lepäsivät kuningas ja kuningatar. Hän kulki vieläkin eteenpäin. Kaikkialla oli niin hiljaista, että hän saattoi kuulla oman hengityksensä. Lopulta hän tuli torniin ja avasi sen pienen kamarin oven, missä Ruusunen nukkui.
Kuvan ja sanan liitto
Unesta Warsta vähensi värejä. Muuten hänen serigrafiansa ovat kuulaita pastellisävyisiä kuvia, joissa on jopa yli 20 vedostusta ja hienopiirteisiä yksityiskohtia.
"Unessa on vain sinistä, harmaata ja mustaa. Pikkuisen piti laittaa muitakin värejä, etteivät hahmot näyttäisi kuolleilta vaan nukkuvilta. Sama piti ottaa huomioon myös asennoissa", taiteilija kertoo.
"Ihan alussa mietin, pitääkö hahmoista näkyä, että he ovat kuvassa sadan vuoden kuluttua. Tai ainakin prinsessa Ruususesta, jos ajatellaan, että hän on nukahtanut lapsena ja herää nuorena neitona, joka menee heti naimisiin."
Warsta päätti antaa tekstin hoitaa asian. Siinähän on koko tarinan ydin.
"Se on juuri se asia, jota lukijan täytyisikin pohdiskella. Viisas lukija ja varsinkin lapsi tajuaa, että kuluu hirveän monta vuotta. Silloin sen ei tarvitse olla kuvassa."
Kuvakirjoilla on erityinen poetiikkansa. Kuvakirjoissa kuvat ja sanat luovat jatkuvasti uusia, yllättäviä vuorovaikutuksen malleja.
"On luokiteltu, ettei kuvakirja ole kirjallisuutta eikä kuvataidetta. Kuvakirjassa sana ja kuva solmiutuvat yhteen omalla erikoisella tavallaan. Siitä tulee oma lajinsa ja oma tapansa ilmaista asioita."
Mieletön rakkaustarina
Kuvittaja joutui myös pohtimaan, seuratako sadussa tiettyjä valmiita tulkintalinjoja: Että Ruususessa on kyse nuoren ihmisen kypsymisestä naiseksi. Että lapsuus on uinumisvaihetta, mutta herätessään Ruusunen on kypsä.
"Kun prinssi lähestyy ruusutiheikköä, se on täynnä suuria, kauniita kukkia, jotka taipuvat itsestään syrjään ja päästävät hänet vahingoittumattomana läpi, mutta sulkeutuivat prinssin takana jälleen tiheiköksi", Warsta selittää.
"Pohjolan perinneruusu, juhannusruusu, on Ruususen oma kukka. Siksi juhannusruusun kukkia ja lehtiä uiskentelee myös uninauhassa. Valkoinen on viattomuuden väri."
Ruususta ei ole tätä ennen kuvitettu Suomessa kokonaan. Useat eri taiteilijat ovat kyllä tehneet siitä yksittäisiä satukuvia.
"Esimerkiksi Kristiina Louhi on tehnyt monta Ruususen kuvaa kirjaan Prinsessojen satuaarre. Jossakin kritiikissä todettiin, että Louhen Ruusunen jää varmaan tämän ajan lapsille oikeaksi prinsessa Ruususeksi. Se oli minulle kauhea haaste."
Warsta kertoo pyrkineensä siihen, ettei tekisi Ruususestaan yhtään samanlaista.
"Eräässä romaanissa kaksi rakastavaista rupeaa puhumaan prinsessa Ruususesta. Mies sanoo, että on ihan tyhmää ajatella sitä nuoren tytön kypsymisprosessina. Sehän on mieletön rakkaustarina. Niin minäkin haluaisin sanoa."
"Kuninkaanpojan huulten kosketuksesta Ruusunen avasi silmänsä, heräsi ja katsoi nuorukaista ystävällisesti. Sitten he laskeutuivat yhdessä tornista. Kuningas, kuningatar ja koko hoviväki heräsivät. Pihalla hevoset nousivat ja ravistelivat harjaansa. Ajokoirat hyppelivät ja heiluttelivat häntäänsä. Katolla kyyhkyset nostivat päänsä siiven alta ja lensivät kedolle. Kärpäset lähtivät taas ryömimään seinällä. Keittiössä tuli virisi, leimahti liekkiin, keitti ruuan. Paisti alkoi jälleen tiristä, ja kokki antoi kokkipojalle korvapuustin niin, että tämä parkaisi, ja piika kyni kanansa."
Taruliisa Warstan Ruusunen
tulee kirjakauppoihin
22. elokuuta.