Oulun taiteilijaseuran järjestämä
Taiteen ja kadunmiehen suhteen suurin ongelma on se, että sitä ei useimmiten ole.
Kauttarantain-näyttelyn suurin ansio onkin siinä, että sitä ei voi olla huomaamatta. Jokaisen ohikulkijan on otettava teoksiin kantaa: ihastua, ärsyyntyä tai välinpitämättömästi jatkaa matkaa.
Näyttelyt levittäytyvät Hupisaarille, kauppatorille ja Pikisaareen; ravintoloihin ja työhuoneisiin.
Aivan tuoreiden teosten lisäksi Kauttarantain-opaskarttaan on merkitty myös vanhempia teoksia reitin varrelta, jotka kaiketi ovat useimmille tuttuja mutta nimettömiksi jääneitä.
Yhteensä osallistuvia taiteilijoita on yhdeksäntoista, joista kymmenen teokset ovat ulkona ulkoilureittien varsilla, ja loppujen sisätiloissa.
Kauttarantain-nimitys viitanneekin paitsi Oulun runsaisiin rantoihin, myös taiteilijoiden runsaaseen lukuun ja tekotapojen rikkauteen.
Erityisen onnistuneina voisi pitää Helena KankaansyrjänEvoluutio-teoksia Pikisaaressa, ja Kari SödönSukujuhlia Hupisaarilla. Yksinkertaisilla mutta oivaltavilla keinoilla teokset sopivat paikkoihinsa kiinnostusta herättäen.
Ulkonäyttelyn suurin ongelma on se, että teoksia on paikoin hankala löytää. Vaikka kartan avulla teosten paikantamisen luulisikin olevan helppoa, ei niin aina ole.
Muutamat teokset ovat vaihtaneet paikkaansa, toisia ei äkkiseltään mieltäisi edes taiteeksi, ja niitäkin on, jotka maastoutuvat ympäristöön tarpeettoman hyvin. Jotkut teoksista ovat myös sen verran pieniä, että niiden soveltuminen ympäristötaiteeksi arveluttaa, ja lisämausteensa soppaan tuo, että karttamerkinnät ovat varsin suurpiirteisiä.
Oulun taiteilijaseura on kokeillut saman tyyppisiä kesänäyttelyitä aikaisemminkin, mutta jatkumoa ei ole syntynyt. Toivottavasti tällä kertaa syntyy, sillä ajatus on erinomainen.