Marko Kemppaista ei hirveästi huvita muistella Ateenan olympialaisten jälkeisiä viikkoja.
Korpimaiden miestä, Suomen olympiajoukkueen yllättävää pelastajaa vietiin silloin sellaista kyytiä, että hyvä kun jalat ylsivät maahan.
"Pari kuukautta sitä kesti. Aluksi saattoi olla viisi haastattelupyyntöä jonossa", Kemppainen hymähtää.
Skeetin olympiahopeasta seurannut julkisuus ei ole muuttanut miestä, mutta käyttäytymistä kylläkin. Kemppaisen temperamentti ei enää kuohahtele yhtä isosti kuin nuorempana, ja sanojaankin mies punnitsee ennen kuin ne julki päästää.
"Kotikylillä voin olla yhtä pöljä kuin ennenkin, mutta muualla olen varautuneempi. Ei tule joka paikassa puhua pulputettua entiseen malliin. Vähän tässä on sellaisessa saumassa, että kaupassa katsotaan, minkä väristä meetvurstia se ostaa", ampuja virnistää.
Marko Kemppainen ei tilannetta erityisesti rakasta, mutta on oppinut asian kanssa elämään.
"Kai sitä seuraaviin olympialaisiin asti on kansakunnan omaisuutta. Pekingiin jos pääsee ja raapaisee siellä pohjat, niin nopeasti tämä unohtuu", hän sanoo.
Maalainen totisena Linnassa
Aika jälkeen hopeamitalin ei tietenkään ole ollut pelkästään epämukavaa, ja julkisuuskin on kohdellut omana itsenään pysynyttä miestä hyvin. Kemppainen myöntää, että paljon on vajaan vuoden aikana tullut nähtyä.
Kovin paikka oli viettää itsenäisyyspäivää presidentin linnassa.
"Sinne meneminen jännitti enemmän kuin olympiafinaali", väittää Kemppainen naama peruslukemilla.
"Maalainen tunsi olevansa väärässä paikassa, kun jossakin vaiheessa oltiin Jorma Ollilan kanssa vierekkäin. Se vain harmittaa, ettei tullut kysyttyä sponsoriksi."
Kysytyn miehen laukaukset vähissä
Hurtilla huumorilla ja kainuulaisella mentaliteetilla varustettu Kemppainen on ollut kysytty mies edustustehtäviin. Niitä on piisannut kevään mittaan niin paljon, että harjoittelukin on kärsinyt.
"Laukausten määrä on jäänyt hieman vähiin. Sen huomasi huhtikuussa Koreassa (maailmancup), kun ammunta meni laidasta laitaan. Välillä kulki tosi hyvin, mutta sitten tuli lapsellisia pummeja", Kemppainen miettii.
Sijoitus oli 14:s.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että lahjattomat treenaavat.
Marko Kemppainen on ennenkin - välillä olosuhteiden pakosta - pärjännyt vähällä harjoittelulla.
Huippuampujista jokainen tietää, milloin liipaisimesta nykäistään. Mutta mitä pitemmälle kisa etenee, sitä kovemmaksi käy henkien taisto.
Kun vastaan tulee tarpeeksi totinen paikka, Kemppainen on parhaimmillaan. Hänen kanttinsa ei petä ensimmäisten joukossa.
Päivätyöläisen
uudet kuviot
Marko Kemppainen valmistautui Ateenaan pitkälti työn ehdoilla. Yövartijana leipänsä tienannut mies painoi pitkiä vuoroja, ja lähti työputken jälkeen kisareissuille. Vapaata ei ollut käytännössä päivääkään.
Olympialaisten jälkeen Kemppaisesta tuli päivätyöläinen, Suomussalmen kunnan liikunta-alueiden hoitaja. Hän nauttii myös valtion urheilija-apurahaa. Ampumisen suhteen kaikki on selvää kuluvan olympiadin ajan.
Ensi viikonvaihteessa Kemppainen yrittää hankkia Lonaton MM-kisoista Suomelle paikkaa Pekingin olympialaisiin. Sen tienaavat sekä kulta- että hopeamitalisti. Heinäkuussa olympiapaikkoja jaetaan EM-kilpailuissa Belgradissa.
Molemmissa arvokisoissa Kemppaisen meininkinä on päästä loppukilpailuun; enempää ei kannata yhdenkään ampujan uhota.
"Tämä laji pitää nöyränä. Heti kun luulet olevasi hyvä, tai alat näyttää muille, niin kotimatka koittaa ensimmäisen kiekon jälkeen", tietää Marko Kemppainen.