Yhtenä vaihtoehtona Kainuun hallinnon uudelleen järjestämiseksi on pidetty yhden kunnan mallia. Vaikka kaikki yhdeksän itsenäistä kuntaa yhdistettäisiin, väkimäärä jäisi alle 80 000:n.
Nykymittarein mitattuna Kainuuta voisi pitää keskikokoisena kuntana, joka rimaa hipoen täyttäisi elinkelpoisen kunnan mitat. Tosin tämäkään väkimäärä ei riittäisi kaikkien tarvittavien palveluiden järjestämiseen.
Pinta-alaltaan yksi Kainuun kunta olisi kuitenkin suuri. Tämä hidastaa halua liittyä yhteen. Etäisyydet Kajaaniin, josta muita kuntia suurempana tulisi itseoikeutetusti uuden kunnan keskus, ovat laitamilta pitkät.
Kainuu on väestö- ja työpaikkakehitykseltään taantuvaa aluetta. Jos kehitys jatkuu viime vuosien malliin, yhdistyneenäkin Kainuu ajautuisi kriisikunnaksi vuoden 2020 tienoilla. Talouden tasapainottamiseksi täytyisi löytyä yli 60 miljoonaa euroa. Nykykehityksellä tuota rahaa ei saada kokoon, vaan ajaudutaan syvempään ahdinkoon.
Kainuussa kokeiltiin vuosina 2005–2012 maakuntahallintoa, johon edustajat valittiin vaaleilla. Kokeilun kokemukset kannattaisi hyödyntää nyt ja arvioida, miten sen perustalta voitaisiin edetä askel eteenpäin yhdistymisen tiellä tavoitteena yksi kunta.
Vaikka maakuntahallintokokeilussa ilmeni useita ongelmia, se osoitti osaltaan toimivuutensa. Muun muassa sosiaali- ja terveysmenot kasvoivat tuona aikana hitaammin kuin muualla maassa keskimäärin.
Suurimmat vaikeudet lienevät ihmisten välisissä suhteissa. Liian usein ei nähdä oma napaa kauemmas. Kainuun vaikeudet väestön vanhenemisineen ja elinvoimaisuuden puutteineen ovat kuitenkin sitä luokkaa, ettei niistä selvitä muuten kuin voimia yhdistämällä.