Nikita Joakim Fouganthine eli entinen Juha Valjakkala kävelisi jo vapaana miehenä, jos olisi niin valinnut. Ruotsissa tehdystä kolmoissurmasta 1988 annettu elinkautinen tuomio olisi mitä todennäköisimmin jo kärsitty, ellei mies olisi itse rangaistustaan pidentänyt toistuvilla paonyrityksillä, pakomatkoilla ja niiden aikana tehdyillä rötöksillä.
Viimeisin tapaus toisti jo tuttua kaavaa, paitsi että enää ei tarvinnut edes paeta mistään. Kyseessä oli koevapaus, jonka sääntöjä Fouganthine jätti noudattamatta ja katosi omille retkilleen kotoaan Vantaalta. Hänet saatiin kiinni Saariselältä, varastetussa autossa.
Jos hän olisi malttanut noudattaa koevapauden rajoja, jo heinäkuussa olisi hänellä alkanut ehdollinen vapaus. Eli jälleen lähempänä olisi ollut suomalaisen vankeinhoidon perustavoite: tuomionsa kärsineen palautus takaisin normaaliin yhteiskuntaan.
Noin 20 vuotta vankiloissa viettänyt Fouganthine on muuttunut vankeinhoitojärjestelmän painajaiseksi koettelemalla aina vain uudelleen rajoja ja pelisääntöjä. Samalla hän on pitänyt itsensä otsikoissa ja tehnyt sopeutumisensa normaaliin yhteiskuntaan yhä vaikeammaksi. Hän on merkitty mies - monen mielestä Suomen tunnetuin rikollinen, joka kaiken koetun jälkeen kerää huomiota kuin kärpäspaperi vaikka vain kävelisi kadulla.
Julkkiksena voi Suomessa pysyä monin tavoin. Fouganthine on tehnyt sen toistuvilla pakoretkillään. Ehkä se onkin ollut tavoitteena, ehkä kyse on aivan muista yksilötason asioista. Mutta tosiasia on, että moinen ääritapaus koettelee suomalaisen järjestelmän toimivuutta.
Marraskuussa 2006 senkertaisen paon jälkeen vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka arvioi, että kolmoismurhaajan siirtäminen avovankilaan oli virhe. Sen jälkeen Fouganthine on edennyt "vankilaurallaan" uuteen pisteeseen, ja nyt Vesterbacka puolustaa myös henkirikoksista tuomittujen valvottua koevapautta.
Yhden miehen toilailuja ei voi yleistää koko järjestelmään, mutta samalla voi kysyä, kuinka yksi mies voi pitää toistuvasti koko vankeinhoitojärjestelmää pilkkanaan. Mitä silloin on tehtävä? Ja kantaako hän vastuuta paremmin vapaudessa?
Tällaisiin kysymyksiin kaivataan vastauksia ennen muuta siksi, että varsin pehmeä suomalainen järjestelmä voisi toimia jatkossakin. Jos nimittäin kovien tuomioiden tielle lähdetään, sillä ei ole loppua. Huippu löytyy Yhdysvalloista, jossa on viisi prosenttia maailman väkiluvusta ja neljännes maailman vangeista.