Huvilakausi ei saanut aivan arvoistansa päätöstä lauantaina järjestetyssä Kokkolan Venetsialaisissa, sillä sää ei vastannut vuosisadan lämpimimmän kesän mainetta.
Harmaata, synkkää ja kosteaa tarjoili Venetsialaiset koko lauantaipäivän, mikä varmasti verotti tapahtuman kävijämäärää.
Vasta loppuillan kynnyksellä tihkusade piti taukoa, jolloin Venetsialaisissa päästiin kipuamaan tapahtuman luonteeseen kuuluvaan tunnelmaan: vietettiin valon, tulen ja veden juhlaa.
Vuosisataisen perinteen mukaisesti Kokkolan alueen ja lähiseudun rannikon asukkaat päättävät kesämökki- ja huvilakautensa Venetsialaisiin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Suuri osa kansasta suuntaa kulkunsa Kauppatorille ohjelmallisen viihteen pariin, loput viettävät juhlavaa viikonloppua kesäasunnoillaan meren rannoilla.
Tapahtuma kuin
uuden vuoden aatto
Luonnollisena osana tapahtuman juhlintaan kuuluu ilotulitteiden räjäytteleminen. Tori on kauttaaltaan ruudin hajun valtaama, jatkuvasti jossakin päin poksahtelee ja paukkuu. Kokkolan kaupunki ja sen asukkaat totisesti syytävät ilmaan euron poikineen.
Parhaiten uuden vuoden ja Venetsialaisten samankaltaisuutta juhlina kuvaa kymmenenvuotiaan Samin vastaus kysymykseen kuinka tapahtumat eroavat toisistaan:
"Venetsialaisissa ei sormet jäädy raketteja ampuessa."
Pimenevä syyskesän ilta kätkee monenlaista juhlijaa. Valtaosa kaupungin fiilistelijöistä on teini-ikäisiä nuoria, jotka viettävät kosteaa iltaa samanlaisissa merkeissä. Joukkoon mahtuu silti niin nuorempaa kuin iäkkäämpääkin juhlijaa.
Tapahtuman keskuspaikkana toimii Kauppatori. Viikonlopun aikana siellä tarjoiltiin niin viihdettä kuin urheiluakin. GP-naisammattilaisten korttelipyöräkilpailun rinnalla nähtiin muun muassa tangokuninkaita Jari Sillanpäätä ja Matti Korkialaa, kuubalaisia rytmejä, I´Deesiä ja Nylon Beatia. Torille viriteltiin myös reilu seitsenmetrinen Guinnesin Ennätysten kirjaan yrittävä kukkatorni.
Myös torialueen ulkopuolella riitti nähtävää. Oli Rompetorikauppiaiden Meri-ja Konepäivät -markkinat, perinteistä Venetsia-golfia, Venetsia-Marathon ja Suntin soudut. Sunnuntaina ohjelma suunnattiin pääasiassa lapsille, joille esiintyi muun muassa taikuri Jean Dark sekä Pressan Katit.
Haikeutta
huviloilla
Tapahtuman ehdottomasti sykkivin sydän löytyy kuitenkin keskustan ulkopuolelta. Merenrantatietä pitkin ajellessa saavuttaa Venetsialaisten syvimmän olemuksen. Rannikon huvilat ja kesämökit tuikkivat valoa kauas merelle kiteyttäen tapahtuman omimmat elementit valon, tulen ja veden. On lyhtyjä, soihtuja, mitä moninaisempia tulipatoja.
Hieman puolenyön jälkeen juhla kesäasunnoilla on kiihkeimmillään. Tulet rätisevät, ilma on kirjavanaan ilotulitteista. Päivän sade ei ole lannistanut huvilakansaa lainkaan vaan sitkeästi tuulessa hyytyviä tulia jaksetaan sytyttää yhä uudelleen.
Ilmassa on käsin kosketeltavaa haikeutta. Intiaanikesä on takana, päivän sää on näyttänyt syksyn tekevän toden teolla tuloaan. Kesäasunnot saavat siirtyä viikonlopun viettopaikoiksi ja seuraavalle huvilareissulle täytyy jo pakata lämpimämpiä vaatteita.
On aika jättää hyvästit leppoisalle kesän huvilaelämälle. Silti pimeässä yössä jaksetaan uskoa lämmön jatkuvuuteen. Toiveikkaasti kiirii "...vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä..." kauas merelle.