Oulun ja Vaasan puolivälissä sijaitseva Kokkola on källi paikka. Kokkolassa täytyy olla jotain spesiaalia, koska kaksi ykkösketjun teatterintekijää ei pääse sieltä irti.
Leea Klemola (s. 1965) aloitti yhdessä veljensä Klaus Klemolan (s. 1973) kanssa näytelmätrilogiansa Kokkolasta. Näytelmään syntyi osin oman kaveriporukan pohjalta henkilöhuolintaan keskittynyt Martti Piano Larssonin yritys, jonka työntekijöitä ovat myös Arijoutsi Zacharias Prittinen ja Harri Lömmark.
Trilogian tähti on 60-vuotias Marja-Terttu Zeppelin, joka Kokkola-näytelmän lopussa tuntee oikeasti olevansa hylje.
Toinen kova Kokkolasta on näytelmäkirjailija Ari-Pekka Lahti (s. 1975). Hänen ensimmäinen näytelmänsä Sydänmaa kertoo jäyhistä kokkolalaisista neljässä polvessa. Juna kolistelee tiheästi Keski-Pohjanmaan maakuntakeskuksen ohi, ja sen kyytiin hyppää moni matkalla etelään.
Veteli ei kelpaa
"Kokkola on loistava paikka murrosikäiselle, koska se on täynnä jättömaata, ei-kenenkään maata. Siellä on paljon semmoisia paikkoja, mitkä ei ole mitään turistikohteita, mutta joista voi löytää kauneuden: aallonmurtaja, vanha rämä majakka", luettelee 8-vuotiaasta asti Kokkolassa asunut Leea Klemola.
"Mielelläni korostan aina voimakkaasti, että olen Kokkolasta, olen vaan syntynyt Vetelissä. Veteli on niin oikeistolainen paikka, etten halua olla sieltä kotoisin", Klemola täräyttää.
Kokkola-näytelmässä Klemola sanoo käsitelleensä maiseman vaikutusta ihmisluonteeseen, tai luonnonolosuhteiden vaikutusta kansanluonteeseen. Piano Larssonin henkilöhuolintafirman pojat edustavat uutta mieskuvaa.
"Miehen historia on niin karu. Pelkkää raiskaamisen, tappamisen, väkivallan ja vallan historiaa. Piano Larssonin pojat voivat lyödä ja vaikka ampua, mutta koko maskuliininen identiteetti on puhtaasti hyvän palveluksessa. Piano Larsson on kuitenkin valloittaja mielestään: Se valloittaa auttamalla paremmin kuin kukaan."
Ari-Pekka Lahti kävi Kokkolassa lukiota yhtä aikaa Jutta Urpilaisen kanssa, mutta ei liikkunut samoissa jengeissä.
Niin että oot lähteny
"Kokkola on suurkaupunki pienoiskoossa. Kun Ykspihlajan satama oli voimissaan, se taisi olla Suomen vilkkaimpia. Kokkolassa on aina tiedostettu kaukainen iso maailma. Siellä on tshehovilaisittain nojattu haaveisiin: Moskovaan, Moskovaan...!" määrittelee Lahti.
"Isot aatteet ovat myllertäneet Kokkolassa. Vielä tänäkin päivänä aatteet ovat isossa merkityksessä. Kokkolassa ollaan enemmän kiinni vanhassa Suomessa, mistä minä tykkään. Historia ja perinteet peilaavat nykypäivää enemmän kuin vaikkapa Helsingissä."
Eniten Lahti tykkää kokkolalaisesta huumorista. Savolainen ei edes tajua, että mitä vitsiä.
"Kokkolalainen huumori on kaurismäkistä, toteavaa ja nälvivää: ´Niin että oot lähteny niinku isosti tulemaan.´ Kokkolassa ei luulla ittestään yhtään mitään. Ja jos joku luulee, se on heti kusipää. Samaan aikaan olla kauhean itsetietoisia."
Leea ja Klaus Klemolan kirjoittama Kokkola saa ensi-iltansa Kokkolan kaupunginteatterissa 6.9. klo 19.