Poliisiylijohtaja Markku Salminen, 57, sanoo heti käteltyään, että ei sitten mitään henkilökohtaista eikä muutakaan hömppää. Hän on antanut jo ihan riittävästi näitä harraste- ja elämäntapahaastatteluja. Salminen haluaa pysyä asiassa.
Aloittakaamme kuitenkin Helsingin lentoasemalta.
Nopealiikkeisenä savolaisena tunnettu sisäministeri Kari Rajamäki (sd) viilettää puunatulla käytävällä kuin tulipaloauto Varkauteen haluavien lähtöluukkua kohti. Lyhyen small talkin jälkeen hän ei kysy vaan huikkaa itse:
"Eikö ollutkin hyvä valinta, tämä Salminen."
Ministerin sanomaa ei tarvitse tulkita: Rajamäen rykmentti on saanut Salmisesta oivan vahvistuksen ykköskentälliseensä.
Vuoden vaihteessa virkaansa astuneella Salmisella on sellainen poliisimiehen tausta ja ura että tuskin yhdelläkään aikaisemmalla poliisiylijohtajalla. Pelkistetysti ja parhaiten sitä kuvaa vanha fraasi: lahjakkuutensa ansiosta hänen suotiin edetä juoksupojasta talon ylimpään johtoon.
Ja nyt tuli loppu tälle human interestille.
Supon johdosta
Poliisiylijohtaja Markku Salminen, voiko Suojelupoliisiin (Supo) virastaan hyllytetty päällikkö Seppo Nevala mielestänne palata vielä virkaansa Sonera- ja Rusi-vuoto -kohujen jälkeen?
"Sonera-tapauksessa ei ole kysymys vain rikosjutusta. Kysymys on myös suojelupoliisin toiminnan luotettavuudesta. Sen tietojen tärkein käyttäjä on maan ylin poliittinen johto. Tästä syystä tämän asian (paluun) päättäminen kuuluu ministerille", Salminen sanoo.
Rusi-vuodossa entinen sisäministeri Ville Itälä (kok) syyllistettiin Salmisen mielestä aiheetta.
"Poliisin velvollisuus on estää vakavien yhteiskunnallisten vaurioiden syntyminen. Ei kai tämän velvollisuuden täyttäminen mikään vuoto ole. Kyseessä ei ollut vain esitutkinta, vaan poliisilain mukaisen rikoksen estämisvelvollisuuden täyttäminen", Salminen sanoo.
Tämä Suposta, tällä erää. Ihan varmaa kuitenkin on, että teema elää vielä tovin jos toisenkin - niin mediassa kuin poliisiylijohtaja Salmisen omalla agendalla.
Poliisin vahvuuksista
Kun Salmiselle antaa vapaat kädet ja suun vuoron, hän pohtii, miksi suomalaiset arvostavat poliisia ja luottavat siihen enemmän kuin virkamiehiin yleensä. Senkin gallupit ovat todistaneet että konsta päihittää mennen tullen sellaisetkin instituutiot kuin kirkon ja avioliiton.
Salminen sanoo jopa ihmettelevänsä luottamuksen määrää. Poliisihan joutuu puuttumaan usein ja hyvinkin ikävällä tavalla kansalaisten tekemisiin.
"Esimerkiksi maanteillä se jakelee laskuja melkoisen määrän. Ilmeisesti tämä kuitenkin hyväksytään. Liikennekuolemien estäminen koetaan yhdeksi poliisin tehtäväksi", hän sanoo.
Salmisen mielestä hyvin koulutetulle ja motivoituneelle poliisille ja hänen työlleen on aito sosiaalinen tilaus.
"Meillä poliisi ei ole mikään valtaa pitävän klikin väline kansan sortamiseksi. Poliisi ei myöskään vaadi eikä ota vastaan lahjuksia. Eikä meillä ole etnisiä tai muita ristiriitoja poliisin ja yleisön välillä", Salminen pohtii.
Hänen mielestään kaikki tämä auttaa ottamaan vastaan myös kritiikkiä, jota ei todellakaan ole viime aikoina puuttunut.
"Kun väline on kunnossa sen kanssa on helpompi toimia", hän sanoo.
Poliisilain uudistuksesta
Eduskunnan käsittelyssä oleva poliisilain uudistusesitys tavoittelee poliisille roimasti uusia lisävaltuuksia tiedon hankinnassa: peitetoiminnassa, valeostoissa sekä televalvonnassa ja -kuuntelussa.
Eniten keskustelua - ja epäilyjä - on aiheuttanut se, että poliisi saisi mahdollisuuden telekuunteluun jo siinä vaiheessa kun se epäilee terroristista tekoa. Teon valmistelun estämiseksi ja paljastamiseksi poliisi voisi turvautua tähän järeään pakkokeinoon.
Salminen myöntää, että toteutuessaan laki madaltaisi telepakkokeinojen käytön kynnystä.
"Kun ajatellaan terrorismia ilmiönä niin kumpi mahtaa olla tärkeämpää: käyttää näitä keinoja vasta sen jälkeen kun isku on jo tapahtunut vai estää tällainen mahdollisuus jo ennakolta", Salminen kysyy.
Hänelle itselleen marssijärjestys on selvä: ihmisiä täytyy suojella torjumalla terrorismin mahdollisuus jo ennakkoon.
Salminen sanoo toki ymmärtävänsä, että laajemmat valtuudet edellyttävät tehokkaampaa valvontaa. Siihen hän ei kuitenkaan usko että siihen tarvittaisiin jokin uusi ja erillinen parlamentaarinen elin.
"Eduskunnan oikeusasiamies hoitaa valvontaa kanteluperusteisena ja poliisi itse reaaliaikaisesti. Minä uskon, että tehostamalla edelleen omaa sisäistä valvontaamme ja raportointiamme, saamme aikaan tyydyttävän asiantilan", Salminen sanoo.
Sinänsä hän pitää myönteisenä, että lakiesityksestä keskustellaan - niin eduskunnassa kuin mediassa.
Valeostoista hän sanoo:
"On naurettavaa väittää, että ne olisivat joitain uusia konsteja. Jo minä entisenä huumekyttänä käytin niitä 1970-luvun alussa. Ja käytettiin niitä jo pirtukaupan aikana kun kuulua trokaria, Algot Niskaa jahdattiin", hän sanoo.
Perheväkivallasta huoli
Salminen on aidosti huolissaan suomalaisista perheistä ja etenkin niiden lapsista.
"Lasten mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet rajusti. Myös huostaanottoja tehdään entistä enemmän. Perheissä voidaan pahoin", hän sanoo.
Poliisi tietää ja tuntee ongelman hyvin päivittäisessä työssään: kotihälytyksiä on luvattoman paljon.
Salmisen mielestä perheväkivaltaan puuttuminen ei ole eikä voi olla yksin poliisin tehtävä. Siihen tarvitaan myös sosiaaliviranomaisia ja niin sanottua kolmatta sektoria.
"Vanha koppimalli on aikansa elänyt. Espoossa koeteltu Lyömätön linja on antanut hyviä tuloksia. Siinä perheväkivaltaan taipuvaiset miehet keskustelevat keskenään ongelmastaan. Olen varma, että perheväkivaltatapausten määrää voidaan näin vähentää.
Ylipäätään Salminen luottaa laajaan viranomaisyhteistyöhön.
"Se pätee myös talous- ja huumerikosten torjunnassa. Poliisin, tullin ja rajavartioston tiivistynyt yhteistyö on antanut hyviä tuloksia", hän sanoo.
Vankien sijoittelusta
Vankeinhoitolaitoksen ylijohtajana ja Rikosseuraamusviraston pääjohtajana Salminen tuntee hyvin suomalaisvankiloiden arjen.
Vankiloissa on tälle hetkellä noin 150 niin sanottua jengiläistä, jotka ovat valinneet tietoisesti rikokset elämäntavakseen. He ovat linnojen kovaa ydintä.
"Heidän keskittämisestään johonkin yhteen ja samaan laitokseen on keskusteltu ja sitä on vaadittu. Asia ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen. Siinä saattaa käydä niinkin, että vangit johtavat tällaista laitosta eikä vankilan johto", Salminen sanoo.
Siinäkin on toki ongelmansa, että he ovat muiden vankien joukossa eri puolilla maata.
"Se johtaa verkostoitumiseen ja värväykseen."
Pitkiä tuomioita suomalaisvankiloissa istuvien venäläis- ja virolaisvankien siirtämiseen omiin kotilinnoihinsa Salminen suhtautuu realistisesti.
"Se on tavoiteltavaa mutta käytännössä hyvin vaikeaa. Erilaiset oikeusturvaan liittyvät muotomääräykset tekevät siitä hankalan", hän sanoo.
Salminen muistuttaa myös siitä, että suomalaisia istuu ruotsalaisvankiloissa ongelmaksi asti.
"Heitä on siellä yhtä paljon kuin meillä ulkomaalaisvankeja yhteensä, noin 250. Myös he verkostoituvat siellä, ja ovat sikäläisille vankilaviranomaisille ongelma", hän sanoo.