Sairaanhoitaja Marianne Olander ei ole vielä ehtinyt avata joululahjojaan. Joulu meni Saksassa ja tapaninpäivänä hyökyaalto iski Aasiaan. Seuraavana päivänä Olander lähti Phuketiin Suomen punaisen ristin avustusryhmän kanssa.
Olanderin ryhmä etsi ja lähetti suomalaisia hyökyaallon uhreja kotiin Suomeen katastrofialueelta. Loukkaantuneita etsittiin sairaaloista eri puolilta Phuketia. Vaikka sairaaloilla oli potilaista listat, ne eivät olleet esimerkiksi kirjoitusvirheiden vuoksi täysin luotettavia.
- Käytännössä etsimme pohjoismaalaisen näköisiä henkilöitä ja kysyimme, ovatko he suomalaisia, Olander kertoo.
Vaikka thaimaalaiset lääkärit ja hoitajat toimivat Olanderin mukaan erittäin hyvin, suomalaisten pikainen kuljettaminen takaisin kotimaahan oli erittäin tärkeää. Paikallinen, suomalaisesta eroava bakteerikanta ja kuumat ja kosteat olosuhteet johtivat siihen, että haavat tulehtuivat helposti.
Pelastusoperaatio onnistui hyvin
Hyökyaallon uhreilla oli syvien haavojen lisäksi luunmurtumia ja katkenneita kylkiluita. Myös psyykkinen rasitus oli raju.
- Suomalaiset olivat olleet sairaalassa yksin eivätkä tienneet, mitä heille tapahtuu. Lisäksi melkein kaikki olivat menettäneet läheisiään, Olander selittää.
Phuketin sairaaloita kiertäneisiin ryhmiin kuului myös erikoislääkäreitä, kuten kirurgeja ja anestesialääkäreitä. Siten potilaiden tila ja nopean siirtämisen tarve voitiin arvioida nopeasti sairaalassa.
Olander etsi ja hoiti loukkaantuneita, auttoi kuljetuksissa ja lentokentällä. Aikataulu oli tiukka ja työtahti kova. Olander nukkui hyvin vähän.
- Huomasin, että olin saanut unta liian vähän, kun aloin unohdella asioita, kuten ihmisten nimiä.
Olanderin mielestä potilaiden kuljetus Suomeen onnistui hyvin. Hän kiittelee Punaista ristiä, ulkoministeriötä ja muita operaatioon osallistuneita, joiden ansiosta saatiin luotua systeemi, joka toimitti loukkaantuneet suomalaiset lentokoneeseen ja Suomessa edelleen tarpeen mukaiseen hoitoon.
- Minusta suomalaiset voivat olla pelastusoperaatiosta ylpeitä, vaikka parannettavaakin varmaan on.
Olander muistuttaa, että vaikka loukkaantuneet suomalaiset on saatu evakuoitua, kriisi jatkuu hyökyaallon alle jääneillä alueilla.
- Paikallisia ei saisi unohtaa, tuhoalueella tarvitaan nyt apua.
Henkisesti raskas tehtävä
Olander on kokenut avustustyöntekijä. Hän on ollut nälänhädästä, sodasta ja kuivuudesta kärsineillä alueilla, yli kymmenessä eri paikassa. Uhrien joukossa ei kuitenkaan ole ennen ollut suomalaisia. Phuketin tehtävä olikin Olanderille henkisesti poikkeuksellisen raskas.
- Normaalisti laitan kriisialueella päälle ammatillisen roolin, vähän kuin muurin. Nyt se ei kuitenkaan oikein onnistunut.
Kun kieli, kulttuuri ja tavat olivat tutut, ihmisten hätä tuntui voimakkaana.
- Vieraassa kulttuurissa esimerkiksi tuskan osoittaminen voi olla hyvin erilaista. Suomalaisen mentaliteetin ymmärtää paremmin. Lentokoneisiin viedyistä potilaista ja matkustajista näkyi kaikista yhteinen suru.
Olander palasi Suomeen ambulanssilentokoneella perjantain ja lauantain vastaisena välisenä yönä. Aivot kävivät edelleen ylikierroksilla. Hän ei saanut nukuttua, vaikka ei enää ollutkaan hoitovastuussa. Uni tuli vasta taksissa matkalla kotiin Vihdin Nummelaan, kesken lauseen.