Ko­ke­mus­ten ja­ka­mi­nen auttoi eteen­päin

"Kun kuusikymppisenä solmii uuden avioliiton, se on vakaan harkinnan tulos ja tarkoitettu kestämään", toteaa oululainen Riitta avioliitostaan, joka päättyi eroon neljä vuotta sitten. Avioelämää oli kestänyt viisi vuotta ja miehen hän oli tuntenut kahdeksan vuotta.

"Kun kuusikymppisenä solmii uuden avioliiton, se on vakaan harkinnan tulos ja tarkoitettu kestämään", toteaa oululainen Riitta avioliitostaan, joka päättyi eroon neljä vuotta sitten. Avioelämää oli kestänyt viisi vuotta ja miehen hän oli tuntenut kahdeksan vuotta.

Raskaimpana Riitan ajatuksissa avioliiton jälkeen oli tunne epäonnistumisesta ihmisenä. Hän oli kokenut kymmenisen vuotta aikaisemmin pitkäaikaisen elämänkumppanin menetyksen kuoleman kautta. Suru oli raskas, mutta kun toista vaihtoehtoa ei ollut, tilanteeseen oli tyytyminen. Avioerosta oli vaikeampi toipua.

Avioliitossa oli toki paljon hyviäkin hetkiä, mutta ristiriitoja ilmaantui aivan odottamattomalta taholta. "Kolmiodraama tavallaan", Riitta toteaa. Hän halusi eron, avioliittoa ei kannattanut jatkaa. Eläkeliiton Erosta eheäksi -kurssille Riitta hakeutui pari vuotta eronsa jälkeen.

"Meitä oli siellä 13 itkevää naista. Kun kuunteli toisten kuvauksia, rupesi tuntumaan, ettei minun juttu niin kauhea olekaan, pahemminkin olisi voinut käydä. Vaikeat asiat yhdistivät ja ystävystyimme. Uskon, että eheämpänä lähdimme sieltä jokainen oman elämämme polkuja raivaamaan", Riitta tiivistää.

Keski-iän ylittänyt koillismaalainen Antti kertoo omasta erostaan.

"Onnellista avioelämää oli eletty 37 vuotta ja elinikäisen liiton luulin solmineeni, mutta vaimo halusikin eron. Se tuli minulle täytenä yllätyksenä. Kun samaan aikaan jäin eläkkeelle, tunsin suurta yksinäisyyttä ja hylkäämistä. Mitä tein väärin, minkä olisin voinut korjata, mietin monet yöt." Pari vuotta erosta Antti ystävystyi jo aikaisemmin tuntemaansa naiseen.

"Vuoden pidimme yhtä, mutta vaikea sairaus lopetti oraalla olleen rakkautemme. Kuolema tuntui eroakin hirveämmältä. Pohja putosi elämältäni, tämän alemmas en enää pääse."

Sitten Antti muisti tutun kirkkoherran. "Soitin hänelle itkuisena, olisiko hänellä aikaa minulle. Puolen tunnin kuluttua istuin jo hänen luonaan. Kun olin saanut purkaa tuntojani, elämäni ahdistus tuntui hieman helpottavan. Uskon toipumiseni alkaneen siitä ja olen hänelle kiitollinen. Kirkonmiehiä vierastetaan, mutta he ovat ammattiauttajia."

Eläkeliiton Erosta eheäksi -kurssille Antti haki sisarensa kehotuksesta.

"Toivoin, että en tulisi valituksi. Kynnys sinne menemiseen tuntui täysin mahdottomalta. Olin jo unohtanut koko asian, kun sieltä soitettiin valinnastani. En aikonut kurssiin osallistua, mutta kun soitto tuli toistamiseen, suostuin", hän kertoo.

Kurssin Antti koki hyvänä, niin vaikeaa kuin aluksi olikin puhua omista asioista. Ammattinsa osaavat luennoitsijat osasivat luoda avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin, solmut rupesivat vähitellen aukeamaan.

"Kenenkään ukonkörilään ei kannata jättää käyttämättä tätä mahdollisuutta", Antti painottaa. Hän kertoo, että vieläkin parin vuoden jälkeen, hänen vointiansa kysellään. "Se lämmittää, minusta halutaan pitää huolta", hän iloitsee.

Haastateltujen henkilöiden nimet on muutettu.

Ilmoita asiavirheestä