Kainuun prikaatissa asepalvelustaan suorittavan kokelaan Jenny Korhosen urakka on pian ohi, sillä kahdestatoista kuukaudesta on jäljellä enää kuukausi.
Keväällä Korhonen haki Maanpuolustuskorkeakouluun (MpKK) Helsinkiin ja tulokset selviävät heti heinäkuun alussa.
Vuonna 2005 Korhonen aloitti opiskelun Oulun yliopiston kasvatustieteellisen kansainvälisessä Master of Education -ohjelmassa, ja opintojaan hän jatkaa tulevaisuudessa.
Hän innostui armeijasta silkasta kokeilunhalusta.
Päätös sinetöityi viimeisenä lukiovuotena. Jenny Korhonen halusi tietää, millainen on armeijan maailma.
Homma vaikutti hyvältä ja kahdeksan viikon peruskoulutuksen jälkeen hän päätti jatkaa johtajakoulutukseen, joka pidentää palvelusaikaa kuudella kuukaudella.
"Alussa perhe oli ratkaisustani melkoisen yllättynyt, sillä esikuvaa armeijaurasta ei lähipiiristä löydy. Tämä on ikioma juttuni. Hiljalleen perhe on sopeutunut ajatukseen tyttärestään puolustusvoimien palveluksessa. Ensimmäisenä asiasta innostui äiti, ja lopulta isäkin."
Korhonen on käynyt neljätoista viikkoisen reserviupseerikoulutuksen Haminassa. Joukkueenjohtajan koulutus on edellytys MpKK:n pääsylle.
"Olen tyytyväinen, että lähdin armeijaan. Armeijassa paineensietokykyni on kasvanut. Olen oppinut valtavasti itsestäni ja saanut elinikäisiä ystäviä", Korhonen kertoo.
Paljon on keskusteltu siitä, että naisia ei kohdella tasapuolisesti armeijassa eikä Maanpuolustuskorkeakoulussa.
"En ole kokenut minkäänlaista väheksyntää. Varsinkin nuoremmat pojat on nykyään kasvatettu tasa-arvoisuuteen. Asennoituminen naisia kohtaan on varmasti muuttunut ajan myötä MpKK:ssakin. Naiseus ei ole este armeijauralla etenemiselle", Jenny Korhonen sanoo päättäväisesti.
Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneista naisista 60 prosenttia saa johtajakoulutuksen. Syynä Korhonen pitää sitä, että naisista armeijaan valikoituvat juuri ne, jotka sinne todella haluavat.
"Samanikäiset pojat vitsailevatkin joskus, että miksi ihmeessä te naiset haluatte tulla tänne ja vielä vapaaehtoisesti."
Tunteita on kuohuttanut kysymys naisten heikommasta fyysisestä kestävyydestä. Sanotaan, että miehet joutuvat pitkillä marsseilla ottamaan lisätaakakseen naisten varustuksia, kun nämä eivät itse jaksa niitä kantaa.
"Aselaji on valittava omien fyysisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Naisen ei kannata hakeutua esimerkiksi pioneeriksi."
Teknispainotteisessa viestiaselajissa palvelustaan suorittava, 156-senttinen ja 52-kiloinen Korhonen sanoo, ettei fysiikka ole koskaan ollut hänelle este.
"Harrastin kymmenen vuotta kilpauintia, ja peruskuntoni on hyvä. Mutta pärjääminen on enemmän henkisestä jaksamisesta kiinni, etenkin johtajana."
Jenny Korhonen viittaa kintaalla niille, joiden mukaan armeijassa naiset eivät tule keskenään toimeen.
"Meillä on aivan mahtava porukka. Yhteiset kokemukset yhdistävät, ja huumorikin on sen mukaista."
Maanpuolustuskorkeakouluun Korhonen kertoo hakeneensa mielenkiinnosta, sillä upseerin ura vaikuttaa haastavalta ja antaa hyvät etenemismahdollisuudet.
Akateemista koulutusta saaneen nuoren naisen mielestä koulutus MpKK:ssa liippaa läheltä kasvatustieteitä, sillä molemmissa on paljon pedagogiaa.
"Yliopistossa ryhmämme oli monikulttuurinen. Olisi ihanteellista jos voisin työssäni yhdistää kansainvälisen tuntemukseni ja puolustusvoimissa saadun organisointitaidon. Haaveammatti voisi olla jokin puolustusvoimien kansainvälinen virka, vaikkapa rauhanturvatehtävissä", Korhonen pohtii.