Pääkirjoitus

Ko­kei­lua ar­vioi­ta­va tiu­kas­ti

Oulussa alkava koulukännykkäkokeilu voi kohentaa koulujen ajoittain pätkivää tiedonkulkua ja edistää yhteydenpitoa koteihin. Kokeilun tulokset pitää kuitenkin käydä kriittisesti läpi. Tekniikan lisääminen ei saa olla itseisarvo.

Oulussa alkava koulukännykkäkokeilu voi kohentaa koulujen ajoittain pätkivää tiedonkulkua ja edistää yhteydenpitoa koteihin. Kokeilun tulokset pitää kuitenkin käydä kriittisesti läpi. Tekniikan lisääminen ei saa olla itseisarvo.

Noin 120:lle Laanilan koulun oppilaalle annettiin torstaina kokeilukäyttöön uudet kosketuskännykät. Niiden on määrä olla työkaluja opettajien ja oppilaiden sekä koulujen ja kodin yhteydenpidossa. Kännyköillä voi soittaa ja lähettää tekstareita, mutta niiden erityispiirteet liittyvät muuhun: laitteiden avulla voidaan esimerkiksi tiedottaa oppituntien pitopaikkojen ja -aikojen muutoksista, kertoa kotitehtävät, tulevat juhlat ja seurata lasten läsnäoloa oppitunneilla.

Varsinaisessa opetuksessakin kännyköitä voidaan hyödyntää. Niiden avulla on mahdollista esimerkiksi katsoa tietopaketteja tähän varatuilta näytöiltä, samoin ladata samoja paketteja oppilaiden kännyköihin.

Kokeilu sopii Ouluun kahdestakin syystä. Ensinnäkin se istuu hyvin kaupungille tärkeään teknologialeimaan, joka on ollut viime aikoina haalistumaan päin. Toisaalta kokeilu toimii kuin lähtölaukauksena Ritaharjun koulussa parin vuoden päästä aloittavalle, uusinta teknologiaa hyödyntävälle "tulevaisuuden koululle". Laanilasta saadaan arvattavasti tuntumaa siitä, millaisia asioita ja millaiseen tahtiin oppilaiden ja opettajien on mahdollista omaksua.

Uusimman tekniikan tuloon työpaikoille liittyy yleensä kovaa muutosvastarintaa. Kun uudenlaiset työskentelytavat on opittu, useimmiten vanhaan ei enää haluta mistään hinnasta palata. Todennäköisesti Laanilan kokeilukaan ei innosta kaikkia oppilaita ja oppilaita. Yksinkertaistenkin laitteiden ja toimintamallien käyttöönotto tapaa kysyä voimia ja pitkää pinnaa.

Laanilassakin pitää hyväksyä se, että osa opettajista ja oppilaista omaksuu uuden tekniikan hitaammin kuin toiset. Käyttöönoton pitää tapahtua kaikkein hitaimmin oppivien ehdoilla. Kouluun ei saa antaa syntyä teknologisesti toistaitoisten erityisryhmää. Siksi kuuden viikon jakso tuntuu äkkiseltään jopa lyhyeltä kokeilukaudelta.

Erityisen tärkeää on olla avoimena kaikelle kriittiselle palautteelle, jota kokeilu kodeissa ja koulussa synnyttää. Ei pidä olettaa, että kokeiltavana oleva tekniikka ja toimintamallit olisivat suoraan parhaita mahdollisia. Jos halutaan, että nyt alkanut pilottikokeilu leviää myöhemmin laajempaan käyttöön, on kriittinen arviointi tässä vaiheessa tärkeää.

Kaikki kokeilun piirteet eivät lähtökohdiltaan ole ongelmattomia. Osan näistä hankalista ominaisuuksista nosti Kalevan haastattelussa esiin lapsiasianvaltuutettu Maria Kaisa Aula. Tavattoman tärkeää on esimerkiksi se, että yhteydenpito kännyköiden ja muun tekniikan varassa ei vähennä sosiaalista vuorovaikutusta, tapaamisia ja yhteydenottoja kasvoista ja kasvoihin.

Oppilaiden pitää yhä voida kysyä opettajilta niistä asioista, joista myös kännykkä tiedottaa. Uuden järjestelmän valvontaominaisuuksiin myös liittyy ikävä isovelimäinen sivumaku, niin tärkeää kuin esimerkiksi vanhempien onkin tietää, ovatko lapset todella menneet kouluun vai kaupungille. Oppilaat voivat myös oppia huijaamaan kännykän avulla liikkeistään.

On todennäköistä, että Laanilan kokeilun pohjalta kouluihin saadaan uusi erinomainen työkalu. Jos kokeilu osoittautuu sudeksi, malli pitää kuitenkin uskaltaa myös arkailematta hylätä. Tekniikan täytyy säilyä koulussakin apuvälineenä eikä nousta itsetarkoitukseksi.