Haapavesi Helsinkiläisen IMA-C:n konsertti viritti mielenkiintoisiin tunnelmiin Haapaveden folk-perjantaina. Itse asiassa kokeellisuus ja rajojen rikkominen sopivatkin kuvaamaan melkein koko festari-iltaa.
Huuliharppua ja kannelta soittavan Jouko Kyhälän ja kosketinsoittaja Tommi Lindellin taikomat soundit lähenivät välillä teknoa ja vanhaa diskomusiikkia. Kun tähän rytmisoppaan lisätään vielä Outi Pulkkisen päästelemät mielikuvitukselliset äänet, jotka muistuttavat välillä kirkumista, epämääräistä kurnutusta tai eteerisempää joikaamista, on kokemus jokseenkin hämmentävä. Frakkiin ja punaiseen "konduktöörin" koppalakkiin sonnustautunut Lindell taitaa show'n. IMA-C imaisi kuulemaan ja katsomaan etenkin nuorta väkeä, joille tuttu tanssijytke kaiken kokeellisuuden keskellä näytti kolahtavan.
Varsinainen ilopilkku oli The Helsinki Mandoliners. Petri Hakalan, Olli Variksen ja Arto Järvelän mandoliinit soivat väliin kepeästi swingiä ja marssityylisissä kappaleissa suorastaan surumielisen kaihoisasti. Erityisen kaunis oli yhtyeen uuteen tuotantoon kuuluva tango Siltatanssit, joka avasi maallikolle aivan uuden ulottuvuuden mandoliinimusiikissa.
Slaavilaistunnelmia
ja jazzia
Päälavan konserteista illan odotetuin oli tietysti Anssi Kela, mutta yksi illan persoonallisimmista ja sympaattisimmista esiintyjistä oli petroskoilainen Santtu Karhu ja Talvisovat. Bändi esittää kappaleensa Aunuksen karjalan kielellä. Suomea hyvin taitava Santtu totesikin heti alkuun humoristisesti: "Hei, me ollaan sukulaisia. Me ei kuitenkaan olla paluumuuttajia. Meitä ei tarvitse siis vihata!"
Santun ja Talvisovien musiikki on kuin folk-poljennon päälle rakennettua melodista rockia. Välillä musiikki hipaisi Sielun Veljet -tyylistä slaavilaistunnelmaa.
Päälavan voimakas volyymi Anssi kelan keikan aikana aiheutti hieman viivytyksiä viereisessä salissa samaan aikaan alkavaan konserttiin. Aku Nyyssönen bändeineen pääsi aloittamaan puolisen tuntia myöhässä. Mutta sitä kannatti odottaa.
Muun muassa kansanmusiikkiyhtye Piirpaukessa soittanut lyömäsoitintaiteilija Nyyssönen on valovoimainen persoona - suorastaan pähkähullu! Hän vaihtoi musiikinlajia kuin paitaa, vakavoituen hetkeksi ja heittäytyen seuraavassa hetkessä taas huumorimieheksi. Nyyssösen konsertti muodosti samalla Haapavesi Folkin toisen tilausteoksen.
Nyyssönen ja bändi ovat ammattimuusikoita ja selvästikin jazz-taitureita, etenkin Antti Snellmann saksofoneineen sävähdytti useampaankin kertaan. Larry Kauppi koskettimien takana taikoi mitä ihmeellisimpiä ääniä vekottimistaan. Konsertissa kuultiin omaperäisiä versioita muun muassa James Taylorin, Duke Ellingtonin ja Topi Kärjen kappaleista. Lavalla vieraili myös taitava, nuori hanuristi Matti Kallio. Nyyssönen itse lyömäsoittimineen oli välillä kuin äänimaailmaan karannut kakara.
Konsertti oli riemastuttava - mitäpä muutakaan voisi todeta esityksestä, joka alkaa "ongelmajätelaitokselta raahatuilla höyryuruilla", ja jossa kuullaan myös aitosavolainen rap. Koko komeus päättyi minuutin kestävään, 32 kappaleen laulukimaraan.