Lapin lääninhallituksen sisäpihalla sijaitsevat maaherran edustustilat on otettu käyttöön kunnostettuina. Korjauksissa ohjenuorana on ollut säilyttää jäljellä olleet alkuperäisrakenteet ja sisustus. Tekniikka on modernisoitu, ja uudet rakenteet on muotoiltu tämän päivän tyyliin, kuitenkin sopeuttaen vanhaan.
"Jälleenrakennuskauden talojen arvo on niiden käsityövaltaisuudessa. Materiaalia oli vähän, mutta työn laatu oli hyvää", sanoo korjaustyöt suunnitellut arkkitehti Janne Lehtipalo.
Lehtipalo toteaa talon saneeraukseen olleen myös kannattavaa. "Sama raha olisi riittänyt vain puolta pienempään uudisrakennukseen."
Lehtipalo toteaa lääninhallituksen näyttävän 1950-luvun rakennusperinteen vaalijana mallia muillekin. "Asenteet ovat kyllä viime vuosina muuttuneet, enää ei vanhaa suin päin pureta."
Sisustukselle antavat leimansa aikansa parhaimmistoa edustavat kalusteet sekä Paavo Tynellin piirtämät messinkivalaisimet. Sisustussuunnittelija Tuula Ylinenpää on täydentänyt kalustusta moderneilla puuhuonekaluilla. Seinille on saatu taidetta maakunnan taidemuseoiden kokoelmista.
"Valaisimien hyvä kunto ilahdutti. Varjostimet hajosivat käsiin ja johdotuksiakin uusittiin, mutta metalliosat olivat säilyneet hyvin."
Kalusteet on entisöity pehmusteita myöten. Napakka verhous pakottaa istujan ryhdikkääksi, ja jälleenrakennuskauden tunnelmaan pääsee sujuvasti.
Nyt kunnostetut rakennukset pystytettiin heti sodan jälkeen maaherra Uuno Hannulan virka-asunnoksi. Hannula itse istutti taloon johtavan, jo komeaksi kasvaneen koivukujan.
Koko lääninhallituksen kortteli edustaa asuinkerrostaloineen ja virastoineen 1950-luvun selkeää ja puhdaslinjaista arkkitehtuuria - poikkeuksena muita vanhempi rantatalo. Nykyisin lääninhallituksen sivistysosastona toimiva rakennus säästyi sodassa polttamiselta. Kokonaisuus on museoviraston suojeluksessa.
Päärakennuksessa ei Asko Oinaksen perheen jälkeen ole asuttu. Alakertaan rakennettiin nykyaikainen keittiö huolehtimaan edustustilaisuuksien vieraiden tarpeista.
Yläkerrassa on pari toimistohuonetta "joillekuille onnekkaille", kuten maaherra Hannele Pokka toteaa. Kaksi yläkerran huonetta on museokäytössä.
"Kekkosen huone" on kalustettu 1950-luvun virkamiehen toimistoksi, ja näyttelyhuoneeseen on koottu maaherran saamia tuliaisia: taljoja, silkkejä ja viirejä kautta pohjoiskalotin.
Pihapiirin hirret veistetty rintamalla
Maaherra voi majoittaa vieraitaan kahteen kahden hengen vierashuoneeseen, jotka sijaitsevat pihapiirin hirsirakennuksessa.
Sen hirret veistettiin rintamalla. Alkuun tilapäisasuntona toiminut hirsitalo on ollut monessa käytössä, nyt se on varusteltu vieraiden yöpymiseen ja saunottamiseen.
Huoneet ovat saaneet hotellitasoiset peseytymistilat, ja takkahuoneessa mahtuvat seurustelemaan myös isännät.
Lapin sodanjälkeiseen historiaan voivat vieraat tutustua myös vierasmajan kirjahyllyn avustuksella. Maaherrojen kirjojen ohella tarjolla on myös Mikael Niemeä.
Saunavieraita maaherralla käy harvoin, sanoo Hannele Pokka. "Ihmiset ovat kiireisempiä, mutta jos vieraille sopii, sauna kyllä lämmitetään."
Remontin jälkeen saunaa on jo testattu, sotien ruotsalaisveteraanit totesivat löylyt hyviksi.
Takkakin vetää, toteaa Pokka. "Kenraali Gustav Hägglund ei saanut vanhaa takkaa syttymään, edes löytämillään vanhoilla Pravdoilla. Silloin alkoi tulla selväksi, että remontti olisi paikallaan."
Vierastilojen loistokaudet olivat Kekkosen aikana, jolloin maakuntamatkoille lähdettiin useammaksi päiväksi kerrallaan. Koivistokin vieraili usein, nykyinen prseidentti on talossa käynyt muttei yöpynyt - muuten talon lakanoiden välissä ovatkin kaikki presidentit nukkuneet.