Jos Hannu Aravirta olisi Curt Lindström, ryttyiselle ruutupaperille olisi piirretty jo moneen kertaan hahmotelmat lopullisesta MM-kokoonpanosta.
Jos Lindström olisi edelleen A-maajoukkueen päävalmentaja, ykkösketjun kohdalle olisi präntätty nimet Peltonen, Koivu ja Selänne, ja pakeiksi Timonen - Lydman...kakkosviisikkoon Hagman - Jokinen - Pärssinen, ja pakeiksi Nummelin - Tuulola jne...
Vielä viime viikolla Lindströmin listassa ykkösketjussa olisi näkynyt Sami Kapasen nimi, mutta NHL:n orjakauppa nakkasi suomalaisen Carolinasta varmaan play off-joukkueeseen Philadelphiaan.
Curt Lindström oli teksti-tv:n orja. Aamulla herätessään hän tuijotteli ruudulta tuloksia ja rakenteli viisikoita sen mukaan, miten NHL-joukkueet keikkuvat pudotuspeliviivan ylä- ja alapuolella. Hän jos kuka eli valmentajan elämää kuukausien päähän.
Hannu Aravirta ei ole Curt Lindström. Hän elää tätä päivää. Hänelle seuraava turnaus on aina kaikkein tärkein. Hän jos kuka, on kaikkien inhorealistien äiti. Hän osaa ottaa epämiellyttävätkin uutiset vastaan luonnollisena asiana. Hänen mielenrauhaansa eivät nakerra epäedulliset tulokset NHL:ssä tai tietyn pelaajat loukkaantuminen.
Suomi saa omiin MM-kisoihinsa varmasti iskukykyisen joukkueen, johon kutsutaan vain kaikkein kuumimmat, motivoituneimmat - ja terveimmät pelaajat.
Jäähyväiskisoissaan Aravirralla on käytettävissä ennätysmäärä hyviä pelaajia. Tällä hetkellä potentiaalisista kisapelaajista poissa laskuista ovat oikeastaan vain Jere Lehtinen ja Niko Kapanen, sillä Dallas rynnistää NHL:n pudotuspeleissä vielä pitkälle.
Mahdollisuuksien rajoissa tasapainoilevat Toronton Aki Berg ja Jyrki Lumme sekä Edmontonin Janne Niinimaa, mutta täytyy muistaa, että kaikille vapautuville suomalaisille ei ojenneta vapaalippua MM-jäälle - etenkin kun hyvien pelaajien ylitarjonta on käsin kosketeltavissa.
Niin kova inhorealisti kuin Aravirta onkin, hän ei voi olla kuulostelematta uutisia Montrealista. Saku Koivun merkitys leijonien kotikisoille olisi valtava. Koivun piruetit virittäisivät suomalaiset niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella ennennäkemättömään MM-kisahuumaan.
Koivu edustaa kaikkea sitä, mitä jokainen joukkue tarvitsee. On johtajuutta, sydäntä ja taitoa.
Supertähtiluokasta tyrkyllä on myös Teemu Selänne, sillä San Josen taival taitaa päättyä runkosarjan viimeisellä kierroksella vajaa kolme viikkoa ennen MM-avausta. Selänteen tähti on laskussa, mutta leijonissa hänelle on aina tilaa - mikäli miehen oma motivaatio läpäisee valintaseulan.
Ruotsiin päin katseltaessa Aravirta voi tervehtiä ilolla Tomi Kallion ja Hannes Hyvösen paluuta Eurooppaan. Myös SM-liigasta löytyy huikea määrä taitoa, eikä vähiten Hämeenlinnassa, missä riehuu pääsarjamme paras ketju Eero Somervuori - Tommi Santala - Antti Miettinen.
Ja sokerina pohjalla viillettää muuan Raimo Helminen, joka vielä 39-vuotiaana on MM-turnajaisiin valmis kuin partiopoika.
Tolppien väliin voisi jo nyt nimetä Jokerien Kari Lehtosen, joka on kiistatta maailman paras NHL:n ulkopuolella pelaava maalivahti. Adjutanteiksi onkin ruuhkaa: Pasi Nurminen, Jani Hurme, Kimmo Kapanen...
Vaikka Olli Jokinen on intoutunut taalaliigassa elämänsä vireeseen, hänen joukkueensa Florida Panthers saa huokailla ja katsella play off-viivaa alhaalta päin.
Siispä. Suomi saa Areenalle käyttöönsä Jokisen eväät.
Olisi mehukasta nähdä miten Alpo Suhosta itkupilliksi nimitellyt savolainen pistää kaukalossa asiat oikeaan järjestykseen.
Jääkiekkohan on kovien miesten kova peli. Eikö niin, Olli.
Kaukalossa eivät ruikuttajat pärjää.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi