Koivu ko­ros­taa MM-jouk­kue­pe­liä

MM-jääkiekkojoukkueen kapteenin Saku Koivun naama pysyy peruslukemilla hänen arvioidessaan suomalaisten mahdollisuuksia kotikisoissa. Itkuun ei hyvän NHL-kauden jälkeen ole aihetta, mutta kahdeksan vuoden takainen maailmanmestari säästää hymyn mieluummin tuonnemmaksi, kun sen aika tulee.

Koivun suu vääntyy enteelliseen virneeseen, kun hän listaa Suomen vahvuuksia. Niiden pitäisi tulla heikkouksien jälkeen vain sanakirjassa.

– Valttejamme ovat joukkuepelaaminen, koko kentällisen tiivis puolustuspeli ja riittävä määrä yksilöitä, jotka pystyvät ratkaisemaan otteluita, Koivu luettelee.

Vaikka itse on yksilö yli muiden, Koivu painottaa koko MM-miehistön merkitystä. Eikä pelkästään maajoukkuekapteenin asemansa takia.

Hänen pelipaitansa rinnusta on koristanut C-kirjain Montreal Canadiensissa syksystä 1999 lähtien. Se, jos mikä käy meriitistä. NHL:n menestynein seura ei turhan päiten olisi kelpuuttanut kipparikseen ensimmäistä eurooppalaiskapteenia kautta aikojen.

– Olen ollut Suomen kapteenina muutamissa arvokisoissa ja huomannut, että joukkueesta löytyy pelaajia, joilla on halua ja uskallusta astua esiin. Nyt meillä on taitava joukkue, mutta parhaimmillakaan yksilöillä ei tee mitään, jos ryhmä ei kasva joukkueeksi.

– Joukkue tarvitsee jokaista jäsentään, Koivu vakuuttaa, eikä tunnu latelevan lämpimikseen.

Hän lisää, että kultajahdissa Leijonien on oltava valmis väistelemään karikoita.

– Kotikisat voivat tuoda lisäpaineita. Pahimmassa tapauksessa lataus menee överiksi, eikä joukkue pysty pelaamaan rennosti omaa peliään.

Teot ennen puheita

Puheita lahjomattomammin jääkiekkoilijaa mittaavat hänen tekonsa. Siinä vertailussa 28-vuotias Koivu on pelimies.

Montrealin vaisut viime vuodet NHL:ssä ovat taanneet, että Koivu on kevään päätteeksi silloin tällöin ollut Suomen käytössä MM-jäällä. Arvokisoissa jälki on ollut jäätävää: hän voitti pistepörssin 1999 MM-Norjassa oltuaan vuotta aiemmin olympia-Naganossa pörssikakkonen. Siellä pistekuninkuuden kuittasi ketjukaveri Teemu Selänne.

Paljolti Koivu–Selänne-tutkaparin tehosta riippuu Suomen menestys lauantaina alkavassa MM-turnauksessa.

– Minulla on ollut keskushyökkääjänä ihanteellinen tilanne, että olen saanut rinnalle yhden maailman parhaista maalintekijöistä (Selänne). Parhaamme tehdään, jotta verkot heiluvat. Ottelut voitetaan silti joukkueena, Koivu palaa teemaan.

Koivu ja Selänne pelasivat samassa hyökkäysvitjassa sekä Naganossa 1998 että vuotta myöhemmin MM-Norjassa, mutta eivät turnausten loppuun asti. Naganossa Selänne joutui jättämään Kanada-pronssipelin väliin alaselkävaivojen takia, Norjassa Koivu huili ratkaisevan toisen MM-loppuottelun Tshekkiä vastaan käsivamman vuoksi.

Kotikisoissa Koivun ketjukaverina jatkaa Selänne, toisella laidalla Ville Peltonen. Taakse puolustajapariksi ovat vahvimmin tyrkyllä NHL:n urakkamiehet Janne Niinimaa ja Kimmo Timonen.

Uran paras NHL-kausi

Koivu palasi lähes yhden kauden mittaisen pelaamattomuuden jälkeen NHL-kaukaloon 2002–2003 komeasti. Hän teki piste-ennätyksensä 21+50=71 ja pelasi ensimmäistä kertaa sitten tulokaskauden 1995–1996 kaikki NHL-runkosarjan 82 ottelua.

Ehjä kausi yllätti edellisenä kiekkosesonkina syöpäsairauden taltuttaneen Koivunkin.

– Olihan se yllätys. Loukkaantumiset ovat olleet ongelma monena vuonna. Nyt loukkaantumistilannetta tärkeämpää oli tieto yleisestä terveydentilastani.

– Mietin, kuinka mahdan jaksaa koko kauden ja luulin, että tammi-helmikuussa tulee pätkä, etteivät fyysiset voimani riitä. Palauduin pelien rasituksista yllättävän hyvin, Koivu hämmästelee.

Terveelle miehelle heltisi MM-pelilupa Montrealista kivuttomasti, asian mukaisia vakuutuksia vastaan. Mieluummin Koivu silti olisi jatkanut kautta Pohjois-Amerikassa vanhan mantereen sijasta.

– Montreal on viiden viime vuoden aikana ollut NHL:n pudotuspeleissä vain kerran, joten pettymys on kiekkokaupungissa kova. Toivottavasti emme enää joudu rämpimään yhtä pitkään, 2–3 vuoden mittaisesta jatkosopimuksesta Montrealin kanssa kesällä neuvotteleva Koivu sanoo.