Saku Koivun kolmetoista kautta Montreal Canadiensissa olivat loputonta taistelua alamaissa taapertaneen menestysseuran odotuksia, toistuvia loukkaantumisia, pienen kehon asettamia rajoja ja yhden kauden ajan myös imusolmukesyöpää vastaan.
Eilen Koivu kamppaili omien tunteidensa kanssa puhuessaan Canadiensin ex-kapteenilleen järjestämässä seremoniassa ennen Canadiensin ja Anaheimin välistä ottelua.
Koivu nieleskeli kyyneleitä ja selvitteli kurkkuaan, kun hän palasi kauteen 2001-2002, jonka hän oli lähes kokonaan sivussa syöpähoitojen takia.
- Kuten kaikki tiedämme, minulla oli haasteita täällä. Suurin niistä oli taistelu syöpää vastaan.
Koivu kiitti häntä hoitaneita lääkäreitä ja Montrealin keskussairaalaa.
- Rakkaille faneilleni: kiitän teitä vilpittömästä loputtomasti tuestanne. Otitte minut omakseni, kun taistelin elämästäni.
"Opin toimimaan paineen alla"
Aiemmin torstaina Koivu piti lehdistötilaisuuden, jossa hän paljasti miten oppi uransa alkuaikana tulemaan toimeen intensiivisen mediahuomion kanssa.
- Opin toimimaan paineen alla. Pystyin erottamaan yksityisen Saku Koivun ja pelaajan, Koivu sanoi.
- Syövän takia opin tavallaan nauttimaan elämästä enemmän, annoin itseni unohtaa huonon pelin ja huonon päivän ja hymyilemään kaikelle.
Koivun kaksi puolta näkyivät, kun hän pääsi ääneen Montrealin kotiyleisön kolme ja puoli minuuttia kestäneiden suosionosoitusten jälkeen.
Koivu aloitti kuin kiitospuhetta punaisella matolla pitänyt poliitikko. Hän tervehti yleisöä ranskaksi, esitti sympatiansa joulukuun alussa kuolleen Jean Beliveaun perheelle ja luetteli muistiinpanoistaan minuuttikaupalla kiitoksiensa kohteita: Canadiensin omistajia, johtajia, joukkuetovereita, huoltajia ja fanit, joita Koivu kiitti useaan kertaan.
- Jokaisella pelaajalla pitäisi olla mahdollisuus pelata Montrealissa, maailman parhaiden fanien edessä. Montreal on todellakin maailman hienoin paikka pelata jääkiekkoa, Koivu tunnelmoi.
- Sydämessäni olen aina "Hab", Koivu sanoi.
Se sai yleisön huutamaan kuorossa Koivun etunimeä, ja silloin yksityinen Saku Koivu astui esiin hänen puhuessaan sairastumisestaan. Koivu palasi puheessaan huhtikuun yhdeksänteen 2002, jolloin hän palasi Montrealin kaukaloon ja sai seisomaan nousseelta kotiyleisöltä kahdeksan minuutin mittaisen suosionosoitussateen.
- Se oli yksi suurimmista lahjoista, mitä olen koskaan saanut, Koivu sanoi.
Auttaminen merkitsee eniten
Koivun ura Montrealissa kesti vuodet 1995-2009. Kapteenin C-kirjainta hän kantoi kymmenen kauden ajan ja keräsi 191 maalia ja 641 tehopistettä 791 ottelussa. Torstain vierailu oli Koivun kolmas käynti Montrealissa sen jälkeen kun siirtyi 2009 Anaheimiin.
Lehdistötilaisuudessaan Koivu sanoi kasvaneensa mieheksi Montrealissa.
- Montreal ja aikani täällä teki minusta sen mitä olen nyt. Tämä oli meidän kotimme 14 vuotta, kaupunki jota todella rakastin.
Koivulta kertoi myös, miten hän toivoo montrealilaisten muistavan hänet.
- Nyt kun urani on ohi, asiat asettuvat eri perspektiiviin ja elämän näkee eri tavalla. Syövän voittaminen, PET-kuvauslaitteen saaminen (Montrealin keskussairaalaan) ja ihmisten auttaminen sitä kautta merkitsevät todennäköisesti eniten.