Tieto presidentti Mauno Koiviston 1990-luvun alussa teettämästä Karjala-selvityksestä on outo ulkopolitiikan tuon ajan sisäpiiriläisille.
Silloin ulkoministerinä toiminut Paavo Väyrynen (kesk.) sanoi STT:lle, ettei hän tiedä mitään sellaisesta. Yhtä outo Kainuun Sanomien keskiviikkona kertoma asia on ulkoministeriön poliittista osastoa tuolloin johtaneelle Jaakko Blombergille.
Kainuun Sanomat kertoi -- lähteitään paljastamatta -- että presidentti Koivisto olisi laskettanut salaisella asiantuntijaryhmällä Karjalan ostamisen hintaa. Vuodenvaihteen 1991-92 tienoilla työtä oli lehden mukaan tekemässä "kymmenkunta eksperttiä". Selvinnyt hinta oli liikaa Koivistolle.
-- Tietääkseni minkään viranomaisen toimesta ei sellaisia selvityksiä tehty. Karjala-liitto ja jotkin muut tahot tekivät niitä, mutta en muista, olivatko ne silloin käsillä. Sitä en voi vahvistaa, teettikö presidentti Koivisto tällaista, koska en tunne asiaa, Blomberg kommentoi STT:lle.
Väyrynen (kesk.) ei pidä uskottavana myöskään lehden tietoa, jonka mukaan Venäjä olisi ollut tarjoamassa Karjalaa Suomelle takaisin.
Kainuun Sanomien mukaan Venäjän varapääministeriltä Gennadi Burbulikselta olisi tammikuussa 1992 tullut tarjous, johon Suomi ei tarttunut. Suomi ja Venäjä allekirjoittivat tuolloin YYA-sopimuksen korvaavan uuden naapuruussopimuksen.
-- Väite ei ole uskottava. Näin voin sanoa, Väyrynen totesi.
Lehden mukaan Boris Jeltsinin hallinnosta oli jo aiemminkin tullut "epävirallisluontoisia viestejä Karjala-kysymyksen ratkaisemisesta" ja Suomessa myös ymmärrettiin, että Karjala on kaupan. Väyrysen mukaan niin ei ajateltu Venäjän puolella ja keskusteluissa venäläisten kanssa puhuttiin vain siitä, että järjestelmän muuttuminen rajan takana avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle yhteistyölle Karjalan kehittämiseksi.
-- Ajateltiin, että yritykset ja yksityiset saattaisivat voida ostaa tai vuokrata maata Karjalan alueelta. Siinä suhteessa toiveet olivat aika korkeallakin. Yhtään sen enemmästä ei ollut tietoa eikä puhetta.
Myöskään Blomberg ei tunne sellaista Karjala-tarjousta, jonka presidentti Koivisto olisi hylännyt. Blomberg myös oudoksuu ajatusta, että Suomessa olisi ymmärretty Karjalan olevan kaupan. -- Jos joku niin ymmärsi, niin ei sitä voi yleistää.
Moskovassa tarkkoina
Blombergin mukaan Moskovassa -- oli sitten kysymys Gorbatshovin Neuvostoliitosta tai Jeltsinin Venäjästä -- oltiin hyvin tarkkoja siitä, ettei siellä tehty päätöksiä minkäänlaisista tarjouksista.
-- Yksityisiä ihmisiä saattoi olla, mutta että virallisissa suhteissa olisi ollut liikkeellä mitään sellaista, siihen minä en usko.
Blomberg johti Suomen neuvotteluvaltuuskuntaa, kun YYA-sopimusta korvaavaa naapurisopimusta valmisteltiin silloisen Neuvostoliiton kanssa vuoden 1991 lopulla. Vastapuolen pääneuvottelija oli varaulkoministeri Juri Derjabin. Kysymys maiden välisen rajan määrittelystä oli vahvasti esillä ja jäi viimeisenä ratkaistavaksi.
-- Moskova halusi niin selkeän kielteisen kannan rajakysymyksen esille ottamiseen kuin mahdollista. Meillä taas pitäydyttiin Etyk-kokouksen päätösasiakirjan muotoiluihin, joista sitten saatiin aikaan kompromissi. Sopimuksen mukaan maiden raja säilytetään "sen loukkaamattomuutta ja kummankin alueellista koskemattomuutta kunnioittaen".
