Presidenttiehdokas Tarja Halosen taktiikka vaaleissa muuttui täydellisesti viime viikolla. Puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta kertoi ensin toissa perjantaina televisiossa, että sosiaalidemokraatit pyrkivät ratkaisemaan presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella. Halonen vahvisti asian viime tiistaina Oulussa.
Saman aamun Uutispäivä Demarin etusivulla oli jo komeillut juttu, jossa sosiaalidemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen raskas sarja ilmoitti tukevansa ajatusta Halosen voitosta jo ensimmäisellä kierroksella. Lehden kuvassa hymyilivät Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa, AKT:n Timo Räty, STTK:n Mikko Mäenpää, Kemianliiton Timo Vallittu sekä SAK:n johtaja Matti Tukiainen koko rintamansa leveydellä.
"Vain yksi kierros olisi historiallinen ratkaisu", lehti julisti otsikossaan.
Samoihin aikoihin monissa lehdissä julkaistiin Halosen sinivalkoinen vaali-ilmoitus, jossa tunnetut naiskellokkaat vetosivat siskoihin ja pyysivät heitä tekemään historiaa valitsemalla Halosen presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella tänä historiallisena vuonna 2006. Historiallisuus johtuu siitä, että Suomen naiset saivat äänioikeuden sata vuotta sitten 1906. Sama teema uuden historian teosta äänioikeuden juhlavuonna esiintyi myös Halosen uudenvuoden puheessa ilman, että monikaan tajusi siihen sisältynyttä poliittisista piiloviestiä, vaikka kuuli presidentin sanat omin korvin.
Vielä marraskuun lopulla Halonen totesi kampanja-avauksessaan Helsingin työväentalolla, ettei hän tavoittele voittoa ensimmäisellä kierroksella. Hän sanoi, että hänelle riittää voitto vaaleissa. Halosen suosio oli noihin aikoihin kaikissa mittauksissa huippukorkea, joten hänen lausuntonsa vaatimattomuus sai monet kulmakarvat kohoamaan merkitsevästi. Ja juuri tuohon lausuntoon nähden Halosen kampanjassaan nyt päälle panema iso vaihde herättää kysymyksiä.
Taktiikan muutos on tietoinen, mutta johtuuko se siitä, että demarit uskovat nyt todellakin gallupien rohkaisemana Halosen voittoon jo ensimmäisellä kierroksella. Vain johtuuko se pelosta, että ilman valtavaa rummutusta ensimmäisen kierroksen valinnan historiallisuudesta monet Halosen kannattajat voivat jäädä voitonvarmoina nukkumaan? Onko se vain tapa herätellä äänestäjiä? Säästäkää veronmaksajat toisen kierroksen kustannuksilta, Halosen tukijat ovat julistaneet mauttomasti.
Halonen valittiin ensimmäisenä naisena presidentiksi kymmenen miehen jälkeen 2000. Voitto jo ensimmäisellä kierroksella näissä vaaleissa, jossa hänellä on kuusi kilpailijaa, on todella kova haaste. Hänen pitäisi saada noin 1,6 miljoonaa ääntä, 400 000 enemmän kuin kuusi vuotta sitten. Jos hän rikkoisi 50 prosentin rajan jo ensi sunnuntaina, hän tekisi taas historiaa presidentinvaaleissa. Kukaan muu ei nimittäin ole tehnyt temppua Suomessa normaalina pidettävissä vaaleissa - ei edes Mauno Koivisto suosionsa huipulla.
Ensimmäiset presidentinvaalit Urho Kekkosen pitkän kauden jälkeen 1982 aikaansaivat valtavan henkisen ja poliittisen murroksen Suomessa. Ilmapiiri maassa oli ainutlaatuinen. Mitkään vaalit eivät ole herättäneet koskaan ennen eikä sen jälkeen yhtä suurta innostusta - eivät edes noottivaalit 1962. Äänestysvilkkaus nousi 86,8:aan, vaikka kyseessä olivat valitsijamiesvaalit. Se on kaikkien aikojen ennätys Suomessa.
Silti Koivistokaan ei pystynyt räjäyttämään pankkia. Ei, vaikka hänen kannatuksensa vaalien alla oli ylivoimainen, aivan kuten Halosella nyt. Koiviston ilmoitti haluavansa presidentiksi 56 prosenttia vielä joulukuun lopulla 1981 Helsingin Sanomien gallupissa. Koiviston julkinen tavoite oli saada yli 50 prosenttia äänistä valitsijamiehilleen.
"Ensi sunnuntaina ja maanantaina sinä ratkaiset. Äänestä silloin Mauno Koiviston valitsijamiestä ja varmista Koiviston valinta jo ensimmäisessä äänestyksessä", Koiviston vaalimainoksessa vedottiin äänestäjiin. Sama sanoma toistuu Halosen lehtimainoksissa.
Koiviston valitsijamiehet saivat 43,3 prosenttia äänistä. Koivisto-ilmiökään ei siis kantanut yli 50 prosentin rajan.. Hänen toiveensa vaalien ratkaisusta jo ensimmäisessä äänestyksessä toteutui kuitenkin, kun Kalevi Kivistön valitsijamiehet sekä SMP:n Pekka Vennamo äänestivät hänet yhdessä demarien kanssa presidentiksi.
Vuonna 1988 käytössä oli suoran vaalin ja valitsijamiesvaalin yhdistelmä. Koivisto pyrki suoraan valintaan kansan avulla, mutta sai "vain" 47,9 prosenttia äänistä. Äänestysprosentti jäi 83,1:een. Se on komea luku, mutta toisissa Koivisto-vaaleissa ollut enää samaa huumaa kuin 1982.
Halonen yrittää nyt vuorostaan räjäyttää pankin. Vaalit ovat herättäneet kansan ja innokkaat kannattajat piirittävät ehdokkaita kuin filmitähtiä, mutta ilmassa ei ole sellaista huumaa ja hurmiota kuin ensimmäisissä Koivisto-vaaleissa. Tunnelma on arkisen innostunut.
Jos Halonen voittaa jo ensimmäisellä kierroksella, hän tekee historiaa. Mutta mikäli 50 prosentin raja ei rikkoudu, se on iso pettymys viime päivien rummutuksen jälkeen. Toinen kierros olisi näissä oloissa Haloselle ainakin jonkinlainen takaisku, ja se antaisi uutta pontta porvareille, joiden pitäisi koota rivinsä Halosen vastaehdokkaan taakse.