Presidentti Mauno Koivisto on eläkepäivinään ottanut tiukasti kantaa moniin tärkeisiin asioihin. Paasikivi-seuran ja UKK-perinneyhdistyksen tilaisuudessa Seinäjoella presidentti arvioi, että EU on hylkäämässä kansallisvaltiot. Koiviston mukaan Euroopassa ollaan kulkemassa paljon pitemmälle ulottuvaan yhdistymiseen kuin Yhdysvalloissa.
Kannanotto on hämmentävä. Vaikka unionissa nykyisin painotetaan yhteisöllisyyttä, kaikki tärkeät päätökset tehdään yhä hallitusten välisissä konferensseissa. Koska konferensseissa isot jäsenmaat pyrkivät päättämään asiat keskenään, Suomi haluaa vahvistaa komission valtaa ja kehittää EU:n yhteisöluonnetta. Tästä Suomen poliittinen eliitti on täysin yhtä mieltä. Koivisto tekee nyt rintamaan merkittävän poikkeuksen.
Kun Suomi liittyi EU:hun niin, selkeää kuvaa unionin tulevaisuudesta ja kehittämisestä ei ollut sen enempää Suomessa kuin EU:ssakaan. Itälaajentuminen vasta vilahteli päättäjien puheissa. Suomessa oltiin myös yhtä mieltä siitä, että EU on valtioiden liitto, ei liittovaltio. Vahvaa komissiota ei tuolloin nähty pienten maiden turvana, joka kykenee patoamaan isojen maiden valtapyrkimykset.
Koivisto pitää virheenä sitä, että samaan aikaan EU:ssa viedään eteenpäin kahta asiaa: laajentumista ja yhteistyön syventämistä. "Kun innolla ollaan laajentamassa EU:ta, siihen sopii huonosti yhteistyön syventäminen."
Asia on kuitenkin päinvastoin. EU ei voi laajentua, ellei samalla tehosteta päätöksentekoa ja EU:n yhteisöllisyyttä. Pelkkä hallitusten välinen yhteistyö tukahduttaisi 25 jäsenmaan unionin.
Koiviston käsityksissä henkii tietynlainen epäluulo EU:ta kohtaan - kuten monien muidenkin suomalaisten mielissä. Tärkein syy siihen lienee se, että EU kahlitsee ihmisten elämää pikkutarkoin säädöksin. Jos komissio, EU:n parlamentti ja muut toimielimet edes yrittäisivät hillitä direktiivitehtailua, unionin kannatuskin voisi nousta. Amerikan Yhdysvallat tuskin antaa yhtä paljon yhtä yksityiskohtaisia lakeja osavaltioille kuin Brysselin byrokratia jäsenmaille.
Koivisto ottaa nyt kantaa selkeämmin kuin virkakaudellaan. Esimerkiksi Naton puuttumista Kosovon kriisiin hän arvioi ankarasti, vaikka kansainvälisen yhteisön tavoitteena oli estää albaanivähemmistön tuho. Martti Ahtisaaren ja Koiviston käsitykset taas poikkeavat Nato-kysymyksessä. Tarja Halonen ja hallitus eivät jaa kummankaan presidentin ajatuksia.
Kansalaiset voivat olla tyytyväisiä. Maassa on kaksi aktiivista emeritus-presidenttiä, jotka tuovat virallisen totuuden oheen toisenlaista ajattelua.
paakirjoitus@kaleva.fi