Törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä syytetyn professori Jouni Koiso-Kanttilan vaimo on saanut erilaisia apurahoja väitöskirjatyöhönsä oululaiselta Riihi-säätiöltä kaikkiaan noin 20 000 euroa.
Suurin osa apurahoista, noin 15 000 euroa, rapsahti hänen tililleen vuosina 1996 ja 1998. Myös Koiso-Kanttilan tytärtä Riihi-säätiö on muistanut apurahalla. Hän sai vuonna 1994 runsaan 1 600 euron stipendin.
Sen sijaan Jouni Koiso-Kanttilan oma hakemus palasi säätiöstä bumerangina. Hän anoi siltä vuoden 1996 toukokuussa runsaan 4 100 euron apurahaa puurakentamisen tutkimukseen.
Avunannosta törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen syytteessä oleva Riihi-säätiön hallituksen entinen puheenjohtaja Toivo J. Kanninen torjui oikeudessa syyttäjän epäilyn siitä, että Koiso-Kanttilan hylätty apuraha-anomus ikään kuin kuitattiin sillä, että hänen vaimonsa sai omansa muutama kuukausi sen jälkeen, kun miehen hakemus oli päätynyt kiville.
Apurahat nousivat esille tiistaina jatkuneessa oikeudenkäynnissä, jossa käsitellään kahden Riihi-säätiön rakennuttaman puukerrostalon suunnitteluvaiheisiin liittyviä epäselvyyksiä.
Talojen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Koiso-Kanttilan johtama Oulun yliopiston puustudio. Oikeudenkäynti jatkuu ensi viikolle.
Riihi-säätiön apurahoja sai moni suunnittelussa mukana ollut opiskelija. Syyttäjän mielestä apurahat olivat tosiasiassa palkkioita tästä suunnittelutyöstä. Koiso-Kanttilan vaimo ja tytär ei vät kuitenkaan osallistuneet suunnittelutyöhön.
Tiistaina oikeudessa kuultu Kanninen kiisti apurahojen palkkiokytkennät.Syyttäjällä oli kuitenkin esittää väitteensä tueksi kaksi erillistä paperilappusta, joissa Koiso-Kanttila viestitti Kanniselle ketkä hänen mielestään olisivat sopivia apurahan saajia. Samassa yhteydessä viitattiin myös talojen arkkitehtisuunnitteluun.
Oikeudenkäynnin ensimmäisenä päivänä maanantaina kiisteltiin muun muassa siitä oliko suunnittelussa kysymys maksullisesta liiketoiminnasta, josta yliopiston tuli saada markkinahintainen korvaus ja pitikö suunnittelusta laatia kirjallinen sopimus.
Tiistaina todistajana kuullun yliopiston hallintojohtajan Hannu Pietilän käsitys oli selkeä: kyseessä oli maksullinen palvelutoiminta, josta olisi tullut laatia kirjalliset sopimukset. Pietilän mukaan tätä edellyttivät voimassa olevat yliopiston ohjeet.