Koira on ihmisen paras ystävä, kuten on myös molekyylibiologi Hannes Lohen, 33, vaikka kotona ei koskaan ole koiraa ollutkaan. Oulun yliopistossa opiskellut Lohi hurahti koiriin tutkiessaan Torontossa vuosina 2003-2006 ihmisen perinnöllisiä hermostosairauksia kuten epilepsiaa. Koiran perimän kartoittaminen oli siihen aikaan juuri valmistumassa ja tiedettiin, että koirat sairastavat paljon epilepsiaa.
Tutkimusryhmä löysikin koirien ensimmäisen epilepsiageenin, joka oli täysin identtinen ihmisen vastaavassa epilepsiassa. Nyt näitä koirien perinnöllisiä sairauksia on kuvattu viitisen sataa ja lähes kaikille löytyy vastine ihmiseltä. Koirien geenitkin ovat pitkälti samat kuin ihmisellä.
"Hyödyntämällä koirien roturakennetta uskomme, että löydämme nopeammin vastaavien ihmissairauksien geenejä. Ryhmän tarkoitus onkin koirien kautta edistää ihmislääketieteen ja -sairauksien tutkimusta."
Koirageenejä, epilepsiaa, syöpää, reumaa, silmä- ja muita sairauksia tutkivalla 20 hengen ryhmällä on laboratoriot sekä Meilahden että Viikin kampuksilla Helsingissä. Kaksi vuotta Lohen työstä on kulunut rakentamalla verkostoa koirien omistajiin, kasvattajiin, kenneleihin ja rotuyhdistyksiin.
Työ on tuonut myös tuloksia. Kahdessa vuodessa ryhmä on kerännyt noin 20 000 verinäytettä 240 koirarodusta. Lisäksi uusia geenejä on löytynyt ja liki tusinan verran geenipaikannuksia. Lohen hyppysissä on Euroopan suurin koirien DNA-pankki.
"Laatu korvaa määrän, mutta hyvän perusresurssin luomiseen tarvittaisiin muutama sata näytettä joka rodusta. Lisää verinäytteitä siis pitäisi saada", Lohi vetoaa koiraihmisiin.
Suomessa riittää koiria ja vastikään Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan professoriksi nimitetyllä Lohella työsarkaa. Rekisteröityjä koiria on Suomessa noin 600 000. Jos myös rekisteröimättömät koirat lasketaan mukaan, määrä lähentelee miljoonaa.
"Näytteitä voi lähettää DNA-pankkiimme milloin vain. Meidän tutkimuksemme on riippuvainen siitä, miten hyvin saamme motivoitua koiranomistajia ja kasvattajia. Jos emme saa näytteitä ja terveystietoja koirista, tutkimus ei edisty."
Lohi myöntää, että keruutyössä on omat ongelmansa. "Koirankasvattajat ja -omistajat ujostelevat kertoa sairauksista. Esimerkiksi epilepsia on monille peikko, jota koirankasvattavat eivät haluaisi tunnustaa."
Tutkimusryhmän johtaja toivookin avoimuutta ja painottaa tutkimuksesta saatua hyötyä myös koiran kasvattajille. Aina kun sairauden geeni löytyy, syntyy geenitesti.
"Koirankasvattajat voivat testistä saaduilla tuloksilla poimia terveet koirat jalostukseen. Periaatteessa sairauden voi jalostaa ulos rodusta muutamassa sukupolvessa. Geenitestien avulla myös kantajakoirat voidaan pitää jalostuksessa ja samalla huolehtia rodun perimän monimuotoisuudesta."
Vielä tärkeämpää kuin tautigeenien pois jalostaminen, on Lohen mielestä huolehtia rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. "Voimme rauhassa miettiä, mikä on rodun pitkän tähtäimen tulevaisuus. Mutta jos rotu sisäsiitetään niin kapeaksi, että sieltä häviää monimuotoisuus, on turha karsia tautigeenejä pois."
Lohen tutkimusryhmä kuuluu Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan. Tutkimusryhmä on samalla myös Folkhälsanin tutkimuskeskuksen tutkimusryhmä.
Kotimaisten yhteistyökuvioiden lisäksi ryhmällä on useita kansainvälisiä yhteistyökumppaneita eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Suomen Akatemia palkitsi Lohen tutkimuksen viime vuonna Akatemiapalkinnolla.