Kello on nyt vartttia vaille kahdeksan. Koiravuoroni, eli aamun varhaisten tuntien työhuki, loppui juuri.
Ruorivuoro oli yhtä nautiskelua. Vajaan kymmenen metrin sivutuulessa mentiin kahdeksaa, yhdeksää solmua, tähtitaivas näytti suuntaa ja vene pelasi hienosti. Turvavaljaat pidettiin nyt tiukasti päällä, siinä kelissä ja vauhdissa mereen ei passaa joutua.
Lepovuoron aikana yritin torkkua hytissä, kunnon unta ei tahtonut tulla, kun vene paukutti aallokossa. Unenhorteen läpi kuulin, kun pojat väistivät edestakaisin troolia vetävää kalastusalusta. Siitä Matin lokikirjassa varmaan enemmän.
Cherbourgiin enää reilu 50 mailia, taidamme ehtiä päivännäöllä perille, jos tuuli pysyy tällaisena.
