Itseään rapsutteleva koira voi kärsiä koiratäistä. Kevättalvella tartunnat äityvät usein pieniksi paikallisiksi epidemioiksi, vaikka loisen esiintyminen on vuosien mittaan vähentynyt.
"Nykyiset koiratäilääkkeet ovat tehokkaita ja pitkävaikutteisia. Lääkitys myös ennaltaehkäisee vaivaa. Koiratäit ovat helppoja loisia, sillä ne viettävät kaikki elämänsä vaiheet koiran karvapeitteessä ja lääkitys puree niihin hyvin", rauhoittaa parasitologian yliopistonlehtori, eläinlääkäri Seppo Saari Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.
Koiratäi on pohjoismainen ulkoloiserikoisuus. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa ja Ruotsissa kirput ovat vielä suhteellisen harvinaisia, eikä jatkuva ulkoloislääkkeiden käyttö ole tarpeen. Näin koiratäille on jäänyt elinmahdollisuus.
Yleensä tartunnan huomaa koiran kutinasta, mutta monilla koirilla vaiva on oireeton.
"Koska täit ovat verenimijöitä, voi runsas täitartunta johtaa jopa anemiaan. Tämä on onneksi harvinaista. Muistan erään rekikoiran pyörtymisen syyksi selvinneen oireettoman koiratäin, joka oli aiheuttanut anemian", Saari kertoo.
Hän muistuttaa, ettei koiratäi voi tarttua ihmiseen.
"Yksi syy tähän saattaa olla, että ihmisen hius on koiratäin raajoille liian paksu. Koiran pohjavillakarvoihin sopeutunut täi ei saa hiuksesta otetta", Saari sanoo.
Päivittäinen täi
Porin kaupungineläinlääkäri Pauliina Marttila törmää koiratäihin työssään päivittäin, vaikka varsinaisesta epidemiasta ei voi puhua. Koiraa ei tarvitse käyttää lääkärissä pelkän täitartunnan takia.
"Täit havaitsee helposti paljain silmin. Ne ovat harmaanruskeita, litteitä ja hiljakseen liikkuvia loisia. Apteekista saa täilääkettä ilman reseptiäkin", kertoo Marttila.
Lääkitys annetaan paikallisvaleluliuoksena, joka annostellaan koiran niskan iholle. Koiran peseminen tavallisella shampoolla ei häädä täitä. Kaksi kuukauden välein toistettavaa lääkitystä hoitaa täiongelman. Lääkitystä voi käyttää myös ennaltaehkäisevästi ketjutettuina kuureina.