Koi­ra­po­lii­sin työ on erä­hen­ki­sen hommaa - "En tiedä, mikä on ar­vok­kaam­paa kuin ih­mis­hen­gen pe­las­ta­mi­nen"

Poliisikoiralaitoksen isännän Pekka Kokkosen mielestä koirapoliiseiksi kelpaavat vain luonnossa viihtyvät, oikeasti koiriaan rakastavat tyypit.

Pekka Kokkosen mukaan poliisikoiraohjaajia olisi tarvetta kouluttaa nykyistä enemmän. Pienen ryhmän koulutuksen etuna on opetuksen säilyminen yksilöllisenä ja korkeatasoisena. Poliisikoiralaitoksen johtaja, ylikomisario Pekka Kokkonen luopui omasta koirastaan kolme vuotta sitten. Poliisikoiraohjaaja Magnus Gustafsson (vas.) Ahvenanmaan poliisilaitokselta käväisi poliisikoiransa, belgianpaimenkoira Scooby Doon kanssa harjoituksissa Hämeenlinnassa.
Pekka Kokkosen mukaan poliisikoiraohjaajia olisi tarvetta kouluttaa nykyistä enemmän. Pienen ryhmän koulutuksen etuna on opetuksen säilyminen yksilöllisenä ja korkeatasoisena.
Pekka Kokkosen mukaan poliisikoiraohjaajia olisi tarvetta kouluttaa nykyistä enemmän. Pienen ryhmän koulutuksen etuna on opetuksen säilyminen yksilöllisenä ja korkeatasoisena.
Kuva: Pekka Rautiainen

Poliisikoiralaitoksen koiratarhasta kantautuu äkäistä rähinää.

Tunkeilijat haistava poliisikoira nostaa etutassunsa häkkinsä reunalle, paljastaa kulmahampaansa ja murisee tavalla, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Uskallapas tulla lähemmäksi!

Poliisiammattikorkeakouluun kuuluvan, Hämeenlinnassa toimivan poliisikoiralaitoksen johtajan, ylikomisario Pekka Kokkosen tasainen ääni rauhoittaa belgianpaimenkoiran, joka toimii ihan niin kuin pitääkin, poliisikoirakoulutuksensa mukaisesti.

– Scooby Doo on Ahvenanmaalta. Koiraryhmä sieltä on täällä harjoituksissa. Se vahtii omaa reviiriään. Se on koulutettu niin, että poliisiautokin on sen omaa tilaa, Kokkonen rupattelee.

Huumausaineiden etsintään erikoistunut Scooby Doo, viralliselta nimeltään Felix van’t Haagse Bloed, on yksi Suomen 261 poliisikoirasta. Sen meriittilistalla on tämän vuoden kolmas sija huumekoirien SM-kisoissa.

Poliisikoiralaitoksen johtaja, ylikomisario Pekka Kokkonen luopui omasta koirastaan kolme vuotta sitten. Poliisikoiraohjaaja Magnus Gustafsson (vas.) Ahvenanmaan poliisilaitokselta käväisi poliisikoiransa, belgianpaimenkoira Scooby Doon kanssa harjoituksissa Hämeenlinnassa.
Poliisikoiralaitoksen johtaja, ylikomisario Pekka Kokkonen luopui omasta koirastaan kolme vuotta sitten. Poliisikoiraohjaaja Magnus Gustafsson (vas.) Ahvenanmaan poliisilaitokselta käväisi poliisikoiransa, belgianpaimenkoira Scooby Doon kanssa harjoituksissa Hämeenlinnassa.
Kuva: Pekka Rautiainen

Yhdeksänkymmentä vuotta tänä vuonna täyttänyt poliisikoiralaitos on Rinkelinmäellä, hiukan sivussa kaupungin keskustasta.

– Meillä on täällä seitsemän hehtaaria siitä hyvää aluetta, ettei lähellä ole naapureita, jotka häiriintyisivät. Koulutus on meluisaa. Siinä käytetään poliisiauton sireeniä ja paukkupatruunoita. Poliisikoira ei saa pelätä meteliä.

Monenrotuisia poliisikoiria

Poliisipartiokoirien lisäksi Rinkelinmäellä koulutetaan etsintätehtäviin erikoistuneita koiria, joiden joukossa on labradorinnoutajia, parsonrussellinterrierejä ja bordercollieita. Niitä Poliisit-televisiosarjassa ja julkisilla paikoilla ei tosin juurikaan näy.

– Et ole sattunut tilanteeseen, Kokkonen huomauttaa.

Koiran miljoonilla hajureseptoreilla varustettu kuono on tehnyt siitä poliisin luottopakin, jota ilman Suomen 12 poliisilaitosta eivät pystyisi pyörittämään arkeaan.

Pettämättömän hajuaistinsa avulla koirat etsivät eläviä ja kuolleita, huumausaineita, räjähteitä, aseita, palavia nesteitä, passeja ja rahaa.

Poliisikoiran työviikon ylivoimaisesti yleisin tehtävä on kadonneen etsiminen. Viikoittain jokaisen Suomen poliisilaitoksen maastosta haravoidaan ainakin yhtä kadonnutta. Viime vuonna koirat pelastivat lähes varmalta kuolemalta16 ihmistä.

– Poliisikoiratoiminnan pitää tuottaa yhteiskunnalle lisäarvoa. En tiedä, mikä on arvokkaampaa kuin ihmishengen pelastaminen.

Koiran kyky käyttää nenäänsä työvälineenään on ilmiömäinen. Vain jonkin aikaa aiemmin kadonneen ihmisen hajumolekyylit leijuvat niin korkealla, että koira etsii "ilmavainulla".

Noin tunnin kuluttua molekyylit ovat sen verran laskeutuneet, että koira jäljestää nuuhkimalla maanpintaa.

Tyypillisimmillään koirapartio haravoi maastosta ikäihmistä, joka löytyy harvoin kilometriä kauempaa katoamispaikastaan. Tavallisesti kadonneen paikantaju on tutussa marjamaastossa hämärtynyt eivätkä jalat enää kanna.

– Suomi metsineen ja järvineen on iso maa. Posketon määrä ihmisiä katoaa metsiin. Lähes kaikki löytyvät nopeasti tai hyvin pian.

Ihmisen on vaikea hävitä koiran ulottumattomiin, ellei se ole tarkoitus. Joskus se on.

– Jotkut ihmiset vain haluavat häipyä metsään ja jättää kaiken taakseen tai painua järveen. He ovat hankalimpia etsittäviä.

Palokoirat töissä Ylivieskassa

Kokkonen puhuu koirapoliisin työstä hillityin äänenpainoin. Mutta on yksi aihepiiri, joka saa miehen puherytmin nopeutumaan: turvallisuuspalveluiden kehitystyö.

– Tykkään kehittää ja luoda uutta. Koiratoiminnassa kehityspotentiaalia on tosi paljon. Se, miten koira voi tukea turvallisuutta, on vain niin kiehtovaa, Kokkonen hehkuttaa.

Hän innostuu ajatellessaan sitä, mihin kaikkeen koiran hajuaistia voi hyödyntää.

– Mehän voimme opettaa koiralle periaatteessa minkä tahansa hajun! Ihmisen mielikuvitus ei riitä keksimään, mihin kaikkeen sen hajuaistia voisi käyttää.

Julkisuudessa vähälle huomiolle ovat jääneet esimerkiksi palokoirat. Ylivieskan kirkkopalopaikalla ahertaneet palokoirat nopeuttivat törkeän rikoksen tutkintaa merkitsemällä sytytysnesteiden jäljet hiiltyneistä puista yhdessä päivässä.

Rikospaikkatutkijoilta työ olisi vienyt kuukausia.

Erikoiskoiria voitaisiin Kokkosen mukaan kouluttaa myös sähköisten tallennevälineiden, muistitikkujen, kovalevyjen ja kännyköiden etsimiseen. Se tehostaisi talous- ja huumausainerikosten sekä tietotekniikkaan liittyvien rikosten selvittelyä.

– Näyttää siltä, että kotietsinnöissä tällaiselle olisi tarvetta. Nyt selvitellään, miten laajasti sitä on.

Ilmoita asiavirheestä