Oulu
Seitsemän viikon ikäinen parsonrusselinterrieri Niilo hyökkää innokkaana varpaiden kimppuun. Hetken se malttaa vain haistella niitä, mutta aloittaa pian näykkimisen pienillä, terävillä hampaillaan.
Pureskelu on toinen asia, johon Niilon emäntä Johanna Siltakoski ja isäntä Antti Pylkkänen ovat päättäneet heti tarttua kieltämällä pentua joka kerta, kun se iskee hampaansa varpaisiin tai sähköjohtoon. Toinen on pissaaminen: suihkun pitäisi sattua lattialle levitetyille sanomalehdille.
"Osumatarkkuus on toistaiseksi ollut aika huono. Ulos Niilo on pissannut jo monta kertaa ja saanut kiitokseksi suklaata", kehuvat ylpeät omistajat.
Niilo on asunut Johannan ja Antin kanssa Heinäpäässä vasta kolme päivää. Sattumalta se muutti taloon juuri tällä viikolla vietettävän koiraviikon kynnyksellä. Se on kotiutunut hyvin eikä ole itkeskellyt emoaan.
Kaksi ensimmäistä yötä Johanna ja Antti nukkuivat Niilon kanssa olohuoneessa, mutta siirtyivät kolmantena iltana makuuhuoneeseen, kun Niilo tuntui tottuneen paikkaansa.
Yöllä Niilo kipitteli muina koirina sängyn viereen ja jatkoi siinä uniaan.
Johanna ja Antti ovat suunnitelleet koiran hankkimista neljä vuotta. Johannalla oli lapsena koira, mutta Antilla ei, koska hän oli allerginen. Koirahaave eli kuitenkin sitkeänä, vaikka äiti osti Antille leikkihauvan, joka nyt on lahjoitettu kaveriksi Niilolle.
"Meillä oli ennen Niilon ottamista koiria hoidossa. Kävin myös lääkärin luona kysymässä, olisiko omasta eläimestä haittaa. Hän uskoi, että se olisi hyvää siedätyshoitoa. Allergiaoireita ei ole tuntunut", Antti kertoo.
Johanna ja Antti olivat valmiita sitoutumaan koiranhoitoon ja luopumaan ensimmäisiksi kuukausiksi yhteisistä menoistaan. He opiskelevat ja tekevät myös töitä, mutta voivat järjestää aikataulunsa joustavasti. Niilon ei ole vielä tarvinnut olla hetkeäkään yksin.
"Yleensä olemme käyneet joulukuussa reissussa, mutta nyt se saa jäädä."
Koiran rodusta pariskunta pääsi heti yksimielisyyteen. Kumpaakaan ei kiinnostanut "niin nöyrä koira, että se kulkee seiniä pitkin", vaan lemmikille haluttiin luonnetta. Sitä löytyy virkeästä Niilosta.
Nimikin on ollut valmiina neljä vuotta. Virallisesti Niilo on ristitty Jenghis Khaniksi otsassa olevan sapelikuvion perusteella, mutta kutsumanimi tulee Antin muinaiselta vuokraisännältä.
"Hän oli vähän kaksijakoinen luonne: utelias, välillä ärsyttävä, mutta voittopuolisesti myönteinen ja sympaattinen", Antti kuvailee.
Neljä vuotta ruinausta
Bichon frisé Kimi täyttää pian neljä kuukautta, mutta sekin puraisee vielä silloin tällöin varpaita ja lirauttaa matolle. Pääasiassa se tekee kuitenkin tarpeensa Juutilaisen perheen yläkerran kylppärin lattiakaivoon.
Aallonharjan Kim eli Kimi tuli Juutilaisille Maikkulaan noin kuukausi sitten. Sen tuloa edelsi neljän vuoden ruinauskampanja, paljastaa 12-vuotias Noora Juutilainen. Heikki-isä on allerginen, joten vanhemmat toppuuttelivat Nooran ja kaksi vuotta nuoremman Jennin koiraintoa.
Viime kesänä Outi-äitiinkin iski niin paha koirakuume, että vanhemmat rupesivat etsimään netistä tietoa bichon frisé -kasvattajista vähän salaa lapsilta. Rotu oli valittu jo aiemmin siksi, että sen pitäisi olla allergikoillekin turvallinen.
"Pikkaralasta löytyi kasvattaja, jolla oli sopivasti pentu vapaana. Kaikki kuusi pentua oli varattu jo ennen syntymää, mutta yksi varaus oli peruutettu. Kävimme ensin katsomassa Kimiä ilman tyttöjä ja ilmoitimme seuraavana päivänä, että otamme sen", Outi Juutilainen kertoo.
Yllätys oli tytöille todella iloinen. He ovat jaksaneet hyvin ulkoiluttaa Kimiä - ainakin vielä, vanhemmat lisäävät. Oikeastaan koko perhe kilpailee Kimin hoidosta ja huomiosta. Kylvetys on rituaali, johon kaikki haluavat osallistua. Saunan lauteilla Kimi istuu muiden mukana.
Aamu-ulkoiluttaminen on jäänyt äidille, koska hän on ainoa, joka pääsee ajoissa ylös. Niinpä hänen aamuistaan on tullut entistä kiireisempiä. Isä puolestaan käy kotona ruokkimassa koiraa ruokatunnilla, jos tytöillä on pitkä koulupäivä. Hänen allergiansa ei ole vaivannut Kimin takia.
Outi ei olisi ottanut koiraa vielä silloin kun tytöt olivat pieniä, niin paljon se kuitenkin työllistää. Ja vilkkaassa menossa koirakin tahtoo villiintyä, vaikka Kimi hyväluonteinen ja seurallinen lapsiperheen koira onkin.
Noora on opetellut kasvattamaan koiria kummitätinsä perheessä. Hän haluaisi ruveta myöhemmin harrastamaan Kimin kanssa agilityä, ja Jenni veisi sen mielellään näyttelyihin.
