>Oululainen Katri Loukusa, 13, on omien sanojensa mukaan aloittanut hiihtämisen heti, kun pienimmät mahdolliset monot mahtuivat jalkaan.
"Vanhempani ovat hiihtohulluja. Kilpahiihdon aloitin kuusivuotiaana, ja kierrän kisoissa vieläkin", Loukusa hymyilee.
Hiihtoharrastukseen löytyi viime vuoden loppupuolella uusi aluevaltaus, kun Loukusa päätti kokeilla koirahiihtoa. Ensin omien hirvikoirien kanssa, ja nyttemmin kilpailumielessä australianpaimenkoira Lissun kanssa.
"Löysimme Lissun kanssa toisemme sattuman kautta, koiran omistaja ja kasvattaja Marjo Ratilainen asuu lähellä meitä, ja päätimme kokeilla lajia. Vetokoirana Lissu on mainio, se menee minne tahansa Marjon perässä", Loukusa nauraa.
Varusteina koirahiihdossa käytetään tukevaa vetovyötä, johon koiran naru kiinnitetään mieluiten avokoukulla, jotta se lähtee tarvittaessa irti.
"Koiran vetovaljaissa vetopiste tulee aivan hännän tyveen, jotta selkä olisi tuettu ja koira voisi käyttää vetämiseen koko kroppaansa", Loukusa selvittää.
Yhteistyö ratkaisee
Harrastus on kaksikolle kohtalaisen uusi, mutta ensimmäiset kilpailut ovat jo tähtäimessä tämän viikon sunnuntaina. Kilpalatu on viiden kilometrin mittainen lenkki, kuten Auran majan koiralatukin, jonka Loukusa kiertää joko Lissun tai omien koiriensa kanssa yleensä useamman kerran viikossa.
"Vähän keleistä ja läksyistä riippuen. Omat koirat pitävät sopivaa vauhtia yllä treeneissä, Lissun kanssa mennään sitten kovempaa."
Parasta lajissa on Loukusan mukaan se, ettei vain oma hiihto ratkaise tulosta, vaan myös koiralla on tärkeä merkitys.
"Siinä on omat kikkansa saada se innostumaan vetämisestä. Pitää varoa vedättämästä liikaa treeneissä, ettei koiralla mene into."
Omia haasteitaan asettavat myös koirien kohtaamiset ja ohitukset ladulla.
Koska koira on kaksikon toinen tärkeä urheilija, on myös sen alku- ja loppuverryttelyistä ja lihashuollosta huolehdittava.
Pieniä kommelluksia
Parivaljakko on starttaamassa ladulle. Ratilainen ja Lissun koirakaveri Nana ottavat vähän etumatkaa, jotta Lissulla olisi intoa vetää. Kun koira saa luvan, se lähtee kiskomaan hiihtäjää hillittömällä voimalla. Ensimmäinen mutka on parinkymmenen metrin päässä, ja vauhti on siinä jo melkoinen.
Viiden kilometrin lenkissä menee viitisentoista minuuttia. Koiralla on sama into jäljellä vielä maaliin tultaessa, kieli roikkuu pitkällä ulkona suusta. Pieniä kommelluksia sattui matkan varrella. Lissu pääsi irti vetovyöstä ja ampaisi täyttä laukkaa omistajansa perään, yllyttäen matkan varrella Nekku-kaverinsakin vinhaan vetovauhtiin omistajansa Saara Loukkolan yllätykseksi.
Hännät heiluvat ja koirat kieriskelevät lumihangessa haukaten välillä lunta janoonsa. Tyytyväinen ilme näkyy niin koirien kuin hiihtäjienkin kasvoilla.
Kati Valjus