"Olin valmistautunut hyvin pennun tuloon ja panostanut asiaan paljon. Kun koira todella oli siinä, tuli aivan kauhea paniikki. Miten pärjään, tuleeko tästä mitään? Olin myös "katkera" pennulle siitä, että se tuli häiritsemään elämääni. Syyllisyys siitä, että olin sotkenut koiran ja perheemme elämän ihan totaalisesti oli valtava."
Näin kertoo itsekin ajatuksistaan yllättynyt nimimerkki Koiruli hevostalli.net-keskustelufoorumilla. Hartaasti odotettu ja suunniteltu lemmikki ei tuonutkaan tullessaan pelkkää iloa ja onnea. Koira tuli, ja oma elämä meni -- eikä koirakirjoissa vihjattu tähän sanallakaan.
"Suureen elämänmuutokseen reagoiminen on normaalia", kertoo psykoterapeutti Marita Laurila ODL Terveys Oy:stä.
"Lemmikki hankitaan usein täyttämään jonkinlaista tunnetarvetta: haaveillaan sen mukanaan tuomasta ilosta ja ihanuudesta. Kun arjessa vastaan tulee myös pettymyksiä, niihin monesti reagoidaan mielialan laskulla."
Pennun sitovuus ja sen mukanaan tuoma vaiva voivat yllättää, mutta tavatonta ei ole sekään, että elämä menee koiran myötä aivan sekaisin.
"Kauan kaivattu ja odotettu pentu tuli taloon 7-viikkoisena. Ensimmäiset päivät istuin lattialla koiran kanssa kaksin, aivan ryytyneenä. Koira oli niin pieni ja onneton, se leikki, itki, pissasi, söi, kakkasi, nukkui ja itki. Istuin lattialla jotta pentu sai kiivetä syliini nukkumaan ja hakemaan turvaa. Kolmeen päivään en ehtinyt itse juuri syödä, käydä suihkussa, kaupassa, siivota, tehdä oikeastaan mitään", kertoo nimimerkki Cilla.
Tuoreen pennunomistajan maailmaan ei tunnu mahtuvan muuta kuin koira. Päivärutiininen muutos, huonosti nukutut yöt ja jäytävä epäilys siitä, tuliko sittenkin tehtyä vikatikki, ovat omiaan lisäämään ahdistusta.
Lue lisää tiistain Kalevasta.
