Lokakuussa 2009 kalajokinen Sirpa Männistö lähti aivan tavalliselle lenkille kahden espanjanvesikoiransa Nerin ja Millin kanssa. Metsälenkki meni siihen asti aivan mukavasti, kunnes paikalle tuli aivan yllättäen kaksi irrallaan juossutta rottweileria.
"Milli säikähti koiria hirveästi ja lähti juoksemaan kohti autoamme. Pahaksi onneksi koira säikähti vielä vastaan tullutta metsuria. Sen jälkeen eläin katosi jäljettömiin", Sirpa Männistö kertaa tapahtumia.
Siitä alkoivat isot etsinnät. Koko kuusihenkinen perhe etsi Milliä vuorokaudet ympäri. Apuun hälytettiin tutut ja alueen muita koiraharrastajia.
Pian koiran katoamisen jälkeen Männistö sai yhteydenoton Etsijäkoiraliitosta, jonne koiran kasvattaja oli ensin ottanut yhteyttä. Liiton alaisuudessa toimiva Etsintäjoukot ry on perustettu juuri niitä tilanteita varten, kun perheen lemmikki on karannut.
Männistön mielestä heiltä tulleet neuvot ja henkinen tuki olivat arvokkaita. "He neuvoivat, mitä meidän tulisi tehdä ja keille kaikille kadonneesta koirasta tulisi ilmoittaa. Itselleni ei tullut mieleenkään, että koirasta voisi ilmoittaa poliisille. Huomasimme myös muita virheitä, joita olimme tehneet".
Millin omistajat tekivät katoamisilmoituksen, jota he jakoivat Kalajoen alueella. Jo siinä oli ensimmäinen virhe: koiran nimeä ei tule kertoa, eikä karkulaista saa huutaa nimellä.
Seuraavana keskiviikkoiltana perhe sai vihdoin odotetun puhelinsoiton. Isokallion louhoksessa työskennelleet miehet olivat nähneet montun yläpuolella heijastumia.
Millin yllä ollut heijastimilla varustettu mantteli oli ollut pelastus.
Lue lisää maanantain Kalevasta!