Kevyesti rakennetusta harjoitushallista kuuluu miehen ääni. "Hyvä Rymy hyvä, noin sitä pitää", ääni kiittelee. Kiiminkiläinen rakennusmestari Pentti Moilanen siellä harjoittaa agilityssä perheen koiria Rilloa, 10, Ronttia, 9, Rymyä, 7, ja Pepiä, 10 kuukautta. Harjoituksissa ovat mukana Moilasen perheen nuorin tytär Karoliina, 22 ja tyttärentytär Anna, 8.
Koko halli tuntuu täyttyvän eläinten energisistä haukahduksista. He vilistävät kuin mustat salamat ja vähän pelottavatkin eläimiä tuntematonta vierasta. Vain Rontti on vaisuna ja muista erillään. Se ei voi astua etujalallaan ja odottaa lääkäriin pääsyä.
Maalattiaisesta hallista huokuva kylmyys ei tunnu koskettavan Moilasia. Silmä tarkkana he seuraavat koirien liikkeitä ja itsekin pyrähtävät juoksuun tarpeen tullen.
"Koira tarvitsee koko ajan virikkeitä ja toimintaa. Jos sitä toimettomana pitää, niin kyse on miltei eläinrääkkäyksestä", sanoo Pentti Moilanen.
Kuopus sytytti harrastuksen
Jos Moilaset liikuttavat koiria, myös koirat liikuttavat heitä aina Pohjoismaita myöten. "Kun koirien kanssa harjoitellaan kolmessa lajissa, tekemistä riittää kaikille", Pentti-isoisä tuumaa.
Neljän koiran kouluttamiseen laajentunut harrastus sai alkunsa kymmenen vuotta sitten kuopuksesta, Karoliinasta. Hän osti säästöillään ensimmäisen belgianpaimenkoiran ja ryhtyi sitä kouluttamaan.
Toki koiria perheessä oli aiemminkin ollut, kouluttaminen vain oli uutta. Aluksi Pentti-isä kuljetti kuopustaan harrastukseen, mutta innostui sitten itsekin kouluttamisesta. Hän kuuluu neljään eri koirakerhoon seniorina ja lähes ainoana miehenä. Valtaosa koiraharrastajista on nykyään naisia.
"Kyllä meillä yhteistä juttua riittää eri tavalla kuin sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat eivät ole lähteneet harrastukseen mukaan", Karoliina kertoo.
Karoliinan innostus tarttui ajan myötä myös perheen äitiin. Niinpä tytär saa usein näyttelyseuraa äidistään ja koulutusapua isästään. Sisi-äiti huolehtii hänen mielestään koirien ruokinnasta niin hyvin, jääkaapilla käydessä on usein syytä kysyä, onko ruoka valmistettu koirille vain ihmisille. "Joskus tuntuu kyllä siltä,että koirien ruokailu on tärkeämpää kuin meidän", hän veistelee.
Karoliina asuu toistaiseksi kotona. Omaan kotiin muutto on mahdollista lähitulevaisuudessa, mutta sille on omat esteensä. "Poikaystäväni on allerginen, joten jos muutamme yhteen, tulevan kodin on sijaittava lähellä vanhempieni kotia, jotta voin käydä hoitamassa ja harjoittamassa koiria siellä", hän kaavailee.
Mustat ja kiiltäväkarvaiset belgialaiset ovat Karoliinan omistuksessa. Nuorimman Pepin hän omistaa yhdessä sisarentyttärensä Annan kanssa. Anna on osallistunut junior haldler -kilpailuihin. Hänellä on kuitenkin niin monta harrastusta, että aika näyttää mistä tulee se tärkein.
Koirista vanhin, kymmenvuotias Rillo on eläkkeellä ja kuuro. Se ei enää osallista kilpailuihin. Kymmenkuinen Pepi sen sijaan on tulevaisuuden lupaus ja harjoittelee Karoliinan ohjauksessa tottelevaisuutta pk-jälkeä sekä "Penan" kanssa agilityä.
Koirat ovat päivällä aitauksessa, yöksi ne otetaan sisään. Ja pitkäkarvaisia kun ovat, niin sisällä riittää imuroimista. Niiden kilpailumenestyksestä kertoo yksi kodin huoneista. Se on palkintoja täynnä
Paras ystävä
Muiden koiraihmisten tavoin Pentti Moilanen hän pitää koiraa niin viisaana eläimenä, ettei sitä ihminen edes ymmärrä. "Koira oppii uskomattoman paljon. Ja sen minkä se on oppinut, se myös muistaa ja osaa".
Isännän sanat todistaa koirista vanhin. Vaikka se ei ole kilpaillut moneen vuoteen, eikä enää kuule käskyjä, viestit menevät perille kehon ja käsien liikkeillä. Rontti syöksee putkeen ja tekee kaikki muutkin agilityyn kuuluvat temput nopeasti kuin salama. "Se muistaa kaiken", iloitsee Pentti Moilanen.
Maaliskuussa 60 vuotta täyttävä Pentti on työskennellyt vastaavana rakennusmestarina yksityisen työnantajan palveluksessa jo 44 vuotta ja lienee alansa veteraani työelämässä.
Töissä jaksamisen edellytys on hänen mielestään omasta terveydestä ja kunnosta huolehtiminen. Koiria useammin, peräti kuutena iltana viikossa, häntä nykyään liikuttaa lentopallo.
"Kyllä tässä koiraharrastus on viime aikoina jäänyt enemmän naisten harteille, niin innostunut olen ollut lentopallosta", hän nauraa.
Eläkkeelle jäämisestä hän ei haaveile, vaan aikoo jatkaa töissä niin pitkään kuin mahdollista. Aietta kannustaa myös työnantaja. Kun harrastaa, ei sammaloidu.