Iltalenkillään pururadalla voi kohdata koirajuoksun harrastajan. Tämän harvinaisen näyn tunnistaa siitä, että omistaja juoksee koiran vetämänä. Koira on kiinnitetty juoksijan vyöhön joustavalla narulla.
Canicross eli koirajuoksu on Suomessa uusi laji. Lajin harrastaja, haukiputaalainen Satu Rönty kertoo, että lajista on ollut vasta kahdet Suomen mestaruuskisat. "Vaikka laji on virallisena harrastuksena uusi, on sitä valjakkohiihtäjät käyttäneet kesäharjoitteluun jo vuosia."
Laji syntyi kun eurooppalaiset valjakkohiihtäjät tarvitsivat sulan maan harjoittelua talvikauden lyhentyessä jatkuvasti. Pikku hiljaa lajia alettiin harrastaa enemmän ja enemmän, ja siitä on tullut viimein oma lajinsa.
Rönty itse innostui lajista pari vuotta sitten, kun hänen saksanpaimenkoiransa Hausdiener Åzzy eli Ossi oli reilun vuoden ikäinen. "Luin Koiramme-lehdestä juttua ensimmäisistä SM-kisoista ja kiinnostuin. Olen juossut itsekseni aikaisemminkin ja ajattelin, että tätä lajia voisin harrastaa yhdessä koiran kanssa. Viime vuonna osallistuimme jo muutamiin kisoihinkin."
Lajin aloittamiskynnys on Röntyn mukaan matala, sillä välineet eivät maksa paljon. "Välineitä on monenhintaisia. Ne voi hankkia oman maun mukaan. Halvemmilla pääsee jo alkuun."
Harjoittelupaikallakaan ei periaatteessa ole väliä. "Kisat käydään pääsääntöisesti pururadalla tai metsätiellä. Pururadalla kannattaa siis harjoitella. Maastossa on mäkiä ja maaperä upottaa enemmän, joten juokseminen on huomattavasti raskaampaa. Siihen voi olla vaikea tottua, jos on juossut vain asfaltilla."
Kaikki ihmiset eivät tiedä, että pururadalle saa nykyään viedä koiran kytkettynä", Rönty harmittelee. "Koirakieltokyltit jätetään kesän ajaksi, vaikka niitä ei tarvita. Talvella ne ovat tarpeen, sillä ladulle koiraa ei saa viedä. Monet ihmiset tuijottavat kylttejä ja pururadalla saa vihaisia kommentteja ja katseita."
Koiran kanssa voi juosta säällä kuin säällä. "Kovalla pakkasella ja helteellä kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Kesäkuumalla on parempi juosta illalla."
Harrastusmielessä koira voi olla rodultaan millainen tahansa ja kisoihinkin osallistuu monenlaisia koiria. "Pikkukoiria kilpailuihin osallistuu vähemmän, mutta on harrastusluokissa ollut mukana koiria chihuahuasta lähtien", Rönty tietää.
"Parhaiten menestyvät samat rodut kuin valjakkohiihdossakin eli saksanseisojat, dobermannit ja suursnautserit. Kevytrakenteisina niiden on helpompi juosta maastossa."
Röntyn oma Ossi-koira oppi lajin yllättävän helposti. "Oppiminen on yksilöllistä. Toisille laji tulee luonnostaan, toiset eivät meinaa millään oppia."
Laji aloitetaan vetämisharjoituksilla. Koiralla tulee olla perusasiat hallinnassa. Koira saa vetää niin lujaa, kuin juoksija pystyy juoksemaan. "Omalla ruumiinpainolla saa vetämistä hillittyä. Esimerkiksi alamäessä voi nojata taaksepäin. Valjaatkin toimivat tehokkaana jarruna", Rönty opastaa.
"Vetämisen lisäksi koiralle täytyy opettaa hidastamista, jotta juoksija ei kaadu jyrkässäkään mäessä. Peruskäskyt ovat veto, hidastus ja pysähdys. Ohittaminen on myös tärkeää, ettei koira hukkaa aikaa toisen koiran ihmettelemiseen. Myöhemmin on syytä opetella myös suuntakäskyt vasen ja oikea."
Rönty sanoo, että monelle koiralle vetämisen oppiminen voi tuottaa vaikeuksia, sillä usein koira on koulutettu olemaan vetämättä. Jos on harrastanut vetolajeja aiemmin, juokseminen on helpompi aloittaa.