Koillismaalaista tekstiiliperinnettä ollaan tallentamassa nyt, kun se vielä on mahdollista. Samalla selvitetään arkisessa käytössä olleiden tekstiilien historiaa. Niihin liittyy monenlaisia tarinoita evakkomatkoista alkaen.
Kuusamon Vuotungissa asuvan Lea-Marja Kilpivaaran kotona on tuttu tilanne tekstiilisuunnittelija Tiina Rajalalle.
Talosta löytyy viisi raanua ja muitakin itse tehtyjä tekstiilitöitä. Osa niistä on Lea-Marja Kilpivaaran, osa talon jo edesmenneen vanhan emännän tekemiä.
Kilpivaara tunnustaa harmitellen, että tekstiilit ovat olleet varastossa; ei esillä. Ruskeasävyisen 1920-30-luvulla kudotun raanun hän nyt levittää keittiön pöydälle, johon se sopiikin hyvin.
Vähintään viisi
raanua talossa
"Eihän se ole talo eikä mikään, jossa ei ole vähintään viisi raanua", Rajala kertoi kuulemastaan vanhasta sanonnasta.
Raanujen ja muiden itse tehtyjen kodintekstiilien jäljillä Rajala on Pohjois-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen palkkaamana helmikuun loppuun asti.
Työssä ovat mukana myös Päätaloinstituutti ja Pohjoisen elokuva- ja mediakeskus.
Päätaloinstituutin yhteyteen on tarkoitus perustaa Iijoki-keskus, jonne perimätietoa tallennetaan.
Rajala etsii kodin tekstiilejä Kuusamon, Posion ja Taivalkosken kunnista. Pääasiassa kyse on kangaspuissa kudotuista tekstiileistä. Rajala kuvaa tekstiilit ja ottaa niistä ylös mitat. Kuvat tallennetaan digitaaliseen arkistoon. Myös näyttely on tarkoitus järjestää.
Tähän mennessä Rajala on kuvannut yli 200 tekstiiliä. Kiitelty on sitä, että tietoja on alettu tallentaa. "Vanhemmilla ihmisillä on ollut se huoli, mitä tapahtuu tekstiileille sitten, kun heitä itseään ei enää ole."
Rajalan mukaan nuorempi sukupolvi ei välttämättä anna arvoa talossa säilyneille perinteisille tekstiileille. "Niistä katsotaan vain se, että ne ovat vanhoja."
Pääosa Rajalan kuvaamista tekstiileistä on raanuja. "Raanu on tyypillinen tälle seudulle.Vanhimmat ovat olleet 1800-luvun lopulta."
Myös tekstiileihin liittyvä teko- ja käyttöhistoria kiinnostaa Rajalaa. Evakkopitäjistä kun on kyse, tarkoituksena on myös selvittää, kuinka paljon kodintekstiilejä säilyi sodan yli.
Varsinkin raanuihin liittyy monenlaisia tarinoita. Raanuihin on kääritty tavaroita tai ne ovat olleet peittona evakkomatkalla.
Tekstiilit ovat käyttötavaraa
Tekstiilit olivat ennen kovassa käytössä. Raanuja ei tehty seinille riippumaan, vaan niitä käytettiin esimerkiksi peittoina ja lopuksi ne saattoivat päätyä hevosloimeksi. "Kaikesta oli puutetta ja tekstiilit tehtiin itse. Langatkin tehtiin itse omien lampaiden villoista ja myös värjättiin."
Lea-Marja Kilpivaara itse on ollut innokas käsitöiden tekijä. Kangaspuilla hän ei kuitenkaan nyt ole kutonut vähään aikaan.
Talosta löytyi myös yllätys: vanhan emännän kutomat villamatot, jollaisia Tiina Rajala ei ollut nähnyt.
Rajala toivoo, että ihmiset rohkaistuisivat käyttämään vanhoja tekstiilejä eikä pitämään niitä komeroissa.
Syytä on muistaa, että villalle on oltava kuiva säilytyspaikka. Raanu pitää kääriä ilmavasti eikä missään tapauksessa muoviin.