Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) oli muikeasta ilmeestään päätellen onnensa kukkuloilla televisiouutisissa. Hyvin menee, mutta menköön, ministeri myhäili ilmastolaista kertoneessa jutussa. Sen mukaan lähivuosikymmeninä päästöjä sitoudutaan pudottamaan 80 prosenttia. Perään haastateltu suojelijajärjestön edustajakin sanoi olevansa tyytyväinen, vaikka tavoitteesta jäätiinkin!
Television seuraavan uutisen mukaan meillä ei mennytkään enää hyvin. Nordean asiantuntijoiden laskelmissa Suomi on nyt painunut sellaiseen asentoon, jonka sanan lausuminen on kiellettyä. No, lamassa ollaan, kansantuote on luiskahtanut lähes puoli prosenttia miinukselle.
Pankkiherrat harmittelivat, että Eurooppa on saamassa jo nenän pinnan yläpuolelle, mutta suomalaiset ovat jääneet muun maailman kelkasta kuin Jämsän ukko taivaasta.
Ulkomaan uutisissa kuitenkin pian valiteltiin, ettei Euroopassakaan ole hurraamista. Keskuspankki painaa ohjauskoron lähelle nollaa ja talletuskoron lievästi pakkaselle, että pankkiholveihin kannetut miljardit saataisiin takaisin markkinoille.
Perimmäinen totuus löytyy usein ruohonjuuritasolta. Niin taisi käydä tässäkin ketjussa. Päätteeksi arvioita rahamarkkinoiden temppujen vaikutuksista kysyttiin ruohonjuuritasolta, kiinteistövälittäjältä.
Hänen mielestään asuntokauppaan koronlaskulla ei ole mitään vaikutusta. Homma ei etene, vaikka lainarahaa kylvettäisiin nollakorolla, jos ihmisiltä puuttuu usko tulevaisuuteen ja ennen kaikkea sen perusta: työ.
Kuusamossa on pitkin talvea putkahdellut myös julki uutisia, joiden takana muhii karmea totuus. Siinäkin tärkein nimittäjä on työ – tai paremminkin uhka sen katoamisesta.
Kuusamon osuusmeijerin talousvaikeuksien on kerrottu pahimmillaan hävittävän suoraan lähes sata työpaikkaa. Alueellisia vaikutuksia voi hahmottaa paremmin, kun ne suhteuttaa esimerkiksi Oulun kokoiseen kaupunkiin. Asukaslukuun verrattuna tällaisen tehtaan sulkeminen veisi pohjoisen pääkaupungista hetii pari tuhatta työpaikkaa.
Kuusamossa tilanne on todellisuudessa vielä pahempi. Oman meijerin katoaminen heijastuisi ympäryskuntiin ja aina Pelkosenniemelle, joka kuuluu meijerin hankinta-alueeseen.
Meijerin kaatuminen tai säilyminen ei ole vain yhden kunnan tai laitoksen kohtalo, vaan siinä vaakalaudalla on koko Koillis-Suomen satojen maitotilojen elämä.
Osa tuottajista on tullut jo siihen tulokseen, että he vaihtavat leiriä. Suurilla tiloilla maidon myyminen muillekin ehkä onnistuu, mutta pienempien ja kaukana olevien tilojen tuotannolle ei taida olla ottajaa.
Kuusamon osuusmeijerin taistelu paikasta auringossa on vaatinut melkoista luovuutta jo parikymmentä vuotta. Ensin yhteistyö loppui Valion leirissä, minkä jälkeen liittoutuminen Ingmanin kanssa kantoi hyvin.
Ingmanin meno ruotsalaisen Arlan kyytiin tiesi taas uutta strategiaa, jossa pohjoisen juuston valmistus jäi sivuun.
Puolitoista vuotta sitten itsenäisenä yhtiönä aloittaneen Kuusamon Juuston perustaminen oli nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kova pala, vaikka hyvin tunnettu brändi on kunnossa.
Alkutaivalta sotki vielä pahasti yhden ihmisen pikkusieluinen valitus, jolla pilattiin tärkeä rahoituspaketti. Valitus on kertaalleen kaatunut, mutta se jatkaa kulkuaan ylemmissä asteissa.
Kuusamon kaupunginvaltuusto on heti juhannuksen jälkeen kovan paikan edessä. Se joutuu todennäköisesti taas pohtimaan, miten kaupunki voisi osallistua rahoitukseen markkinoita vääristämättä.
Olisikohan tämä sittenkin koko Koillis-Suomen kuntien asia? Pöydällä on koko seudulle elintärkeän työllistäjän tulevaisuus.
Kolumni