Washington
Amerikkalaisen dokumenttielokuvien tekijän Michael Mooren Bowling for Columbine -uutuus imaisee katsojan välittömästi mukaansa.
Moore on pankissa avaamassa tiliä; ainoana syynä siihen on se, että pankki antaa tilinavaajalle lahjana kiväärin. Malleissa on valinnanvaraa, ja pankki, joka on samalla laillistettu aseiden myyjä, tekee itse taustatarkastuksen asiakkaasta.
Tästä alkaa Mooren satiirinen matka aseita intohimoisesti rakastavien amerikkalaisten keskuuteen. Samalla hän koettaa etsiä vastausta siihen, miksi juuri Yhdysvalloissa tehdään niin paljon henkirikoksia ampuma-aseilla.
"Olemme vain tavallisia, huolestuneita kansalaisia", sanoo dokumentissa esiintynyt Michiganissa toimivaan kansanarmeijaan kuuluva mies. Hänen mukaansa jokainen kunnon mies puolustaa perhettään ja vapauttaan asein - poliisista ei siihen ole.
Tämän logiikan mukaan poliisi kutsutaan paikalle, koska hänellä on se ase. Jos sellainen on jo itsellä, niin poliisia ei edes tarvita. Seuraavaksi nuori mies kertoo pommeista ja napalmista, joita hän pystyy itse valmistamaan.
Surmaajat keilasivat ensin
Oklahoman virastotalon räjäyttämisen avustamisesta elinkautiseen tuomitun Terry Nicholsonin veli vakuuttaa Moorelle, että hän ei ole mikään ääriliikkeissä hilluja.
"Jos hallitus muuttuu tyranniksi, niin se on kaadettava", hän kuitenkin painottaa. Sama mies myös sanoo nukkuvansa ladattu käsiase tyynynsä alla joka yö.
Näistä kuvioista Moore siirtyy Yhdysvaltain siirtolaishistorian kautta maailmanlaajuista kuuluisuutta saaneeseen Columbinen lukiossa vuonna 1999 tapahtuneeseen joukkosurmaan.
Tuolloinhan kaksi raskaasti aseistettua koulupoikaa ampui 12 oppilasta, yhden opettajan ja lopuksi itsensä. Koulun turvakameroiden kuvat ja oppilaiden soittamat hätäpuhelut kertovat karua kieltään.
Dokumentin nimi Bowling for Columbine - Keilailua Columbinen puolesta - tulee muuten siitä, että ampujat olivat mukana koulun keilajoukkueessa, ja he olivat huolettomasti keilaamassa varhain surmapäivän aamuna.
Kuka tai mikä ruokkii väkivaltaa
Dokumentin päähenkilönä löysissä farkuissa löntystävä, lippis ylikasvaneen tukan peittona Moore hakee omalla, hieman ärsyttävällä tavallaan vastausta koko maailmaa askarruttaavaan kysymykseen: miksi USA:ssa niin moni kuolee luoteihin.
Mooren mukaan maan väkivaltainen siirtolaishistoria ei ole vastaus, sillä esimerkiksi Saksalla, Britannialla ja Japanilla on väkivaltainen historia, muttei paljoakaan aseellista väkivaltaa.
Aseiden määräkään ei selityksenä kelpaa Moorelle: hän ottaa esimerkiksi Kanadan, maan, jossa on on runsaasti aseita, mutta vain harvoja asekuolemia.
Moore hakee vastausta myös Yhdysvaltain mediasta, joka ottaa etusivuilleen ja uutistensa kärkeen jokaisen paikallisen väkivaltaisuuden. Hänen mukaansa tämä ruokkii pelkoa, lisää epäluuloa, kotien turvalaitteiden hankintaa ja samalla aseiden ostoa.
Valkoisten miesten syy?
Toinen Mooren pääväittämä on se, että amerikkalainen valkoinen mies pelkää kaikkea, pääasiassa värillisiä miehiä ja että aseet on hankittu tämän uhan torjuntaan. Hän pitää esimerkkinä ns. tositeeveen poliisiohjelmia, joissa pidätettyjä ovat pääasiassa mustat nuoret miehet.
Joidenkin kriitikkojen mukaan Moore onkin innostunut liikaa kirjastaan Typerät valkoiset miehet, "Stupid White Men'', jossa valkoiset miehet nähdään maailman hyvinvoinnin vihollisina.
Moore osoittaakin heitä sormella populistisessa dokumentissaan ehkä hieman liian yksipuolisesti. Michael Mooren hyvät amerikkalaisarvostelut saaneesta dokumentista löytyy rakenteellisia heikkouksia, ja sen vauhti hiipui loppua kohti. Se nosti esiin kuitenkin hyvin paljon juuri sellaisia kysymyksiä jotka askarruttavat eurooppalaisia, kun he yrittävät ymmärtää amerikkalaisia asehulluja.