Seurakuntavaalien sittenkin alhaiseksi jäänyt äänestysaktiivisuus on pettymys verrattuna niihin ladattuihin ennakko-odotuksiin. Seurakuntavaaleissa äänesti lopulta vain 17 prosenttia äänioikeutetuista, mikä on tosin 2,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin neljä vuotta sitten.
Alennetusta äänestysiästä huolimatta kirkko ei onnistunut saamaan nuoria ensikertalaisia uurnille tavanomaista runsaammin. Nuoriin äänestäjiin suunnattu kampanja ei yksinkertaisesti purrut.
Oulun hiippakunnassa äänestysaktiivisuus nousi hieman yli valtakunnallisen tason, kun viidennes seurakuntalaisista kävi uurnilla. Oulun evankelis-luterilaisessa seurakuntayhtymässä jäätiin silti alle valtakunnallisen keskiarvon. Nuoria seurakuntavaalit puhuttelivat Oulussa vielä vähemmän.
Tuloksen perusteella ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että kansankirkko olisi voimissaan, vaikka häntä hieman liikahtikin. Yllättävää on, ettei kirkko pystynyt hyödyntämään ilmaista vetoapua, jota se sai ilmoille ryöpsähtäneestä homokeskustelusta. Tämä voi antaa viitteitä äänestyskäyttäytymisestä myös muissa vaaleissa. Media- ja nettikohua seurataan ja kärjekkäät mielipiteet viihdyttävät, mutta nämä seikat eivät vie välttämättä äänestyskoppiin.
Seurakuntavaalien laimeaan äänestyshaluun vaikuttaa moni asia. Kiivas homokeskustelu ei juurikaan lähentänyt näkemyksiä, vaan osapuolet juuttuivat jo varhaisessa vaiheessa puolustusasemiin.
Kirkolliskokouksen varovainen linjaus samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta oli monille pettymys. Moni odotti kirkolta rohkeampaa uudistusta. Sen sijaan julkisuuteen välittyi ahtaanoloinen keskustelu siitä, onko homorukous liian pitkälle menevä myönnytys, joka johtaa vihkikaavaan. Asia ei ratkennut, vaan jakolinja jäi jäytämään.
Kristinuskon vallankumouksellisuus perustui aikoinaan siihen, että se hyväksyi mukaan myös naiset, lapset ja orjat. Nykypäivän keskustelussa osa kirkon jäsenistä määrittää ihmisyyttä tavalla, jonka vanhakantaisuus puistattaa. Kirkolle näyttää olevan helpompi sietää eripuraisia herätysliikkeitä kuin yksilöllisiä erityisryhmiä.
Seurakuntavaalien ehdokasasettelu lyötiin lukkoon jo syyskuun puolivälissä. Keskustelun herättämille potentiaalisille ehdokkaille ei ollut tilaa siinä vaiheessa, kun homokeskustelu ja eroamisaalto ravisuttivat kirkkoa. Korulauseiden taakse piilotetut valitsijayhdistykset ehdokkaineen eivät juuri tuoneet tavoitteitaan esille.
Yhteisölliselle kirkolle on silti tarjolla sillanrakentajan rooli. Yhteiskunta on monessa asiassa jakautunut entistä epäoikeudenmukaisemmin. Vauraus jakautuu epätasaisesti, työttömyydestä on vaikea irrottautua, jakolinjat maaseudun ja kaupungin, etelän ja pohjoisen välillä syvenevät.
Yhteiskunnallisena herättelijänä ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana kirkolle on vahva tilaus, jos sillä vain on viitseliäisyyttä tarttua siihen.