Keski-Pohjanmaan pienen maakunnan viimeviikkoiset kiemurat heijastavat vanhaa ongelmaa siitä, mihin suuntaan alue oikein katsoo. Aikanaan valintatilanne oli Vaasan ja Oulun läänien kesken, nyt pitäisi valita maakuntayhteistyö joko Länsi-Suomen Allianssin tai Pohjois-Suomen neuvottelukunnan välillä.
Mieluiten Keski-Pohjanmaa ottaisi molemmat. Länsi-Suomi turvaisi ruotsinkielisyyden ja Kokkolalle tärkeän kanssakäymisen Pietarsaaren kanssa; Pohjois-Suomi olisi itse maakunnalle luontevin yhteistyösuunta. Oulu ja pohjoinen ovat monessa asiassa läheisempiä kuin allianssiin kuuluvat Keski-Suomi, Pirkanmaa tai Satakunta.
Maakunta on tasapainoillut aikansa, mutta viime viikolla Kokkola vaati maakuntajohtaja Altti Seikkulan eroa, jos Pohjois-Suomelle ei käännetä selkää ja liitytä Länsi-Suomen Allianssiin, joka ei kaksoisjäsenyyksiä hyväksy.
Uhkavaatimus on kohtuuton. Keski-Pohjanmaa on käytännössä jo revennyt, jos Kokkola katsoo eri suuntaan kuin suurin osa muusta maakunnasta. Jos Kokkolan vaatimus toteutetaan, se ei ratkaise lopullisesti mitään, sillä muiden kuntien yhteistyöhalu pohjoiseen jää elämään.
Maakuntien liittoutumien käytännön merkitys ei ole suuri. Luontevin ratkaisu Keski-Pohjanmaalle on kehittää yhteistyötä molempien rajanaapuriensa kanssa. Kokkolan ja Pietarsaaren yhteys ei voi olla kiinni laajoista maakuntakuvioista, eikä Tampereella tai Porissa varmaan Kokkolan pulmille monta ajatusta uhrata. Keski-Pohjanmaa kuuluu joka tapauksessa jo samaan EU-suuralueeseen Pohjois-Suomen kanssa, ja Kalajokilaaksossa tarvitaan laajaa yhteistyötä yli maakuntarajan. Pohjois-Pohjanmaa ja koko Pohjois-Suomi voivat tässä tarjota kättä Keski-Pohjanmaalle.