Jos työtehtävään kuuluu iso vastuu, sen pitää näkyä palkassa. Muutamassa valtion yrityksessä on kuitenkin menty ryskyen yli kohtuuden. Esimerkiksi työkiistan keskellä olevassa Postissa johdon palkitseminen on aiheellista käydä läpi.
Valtionyhtiö Postissa on kiperä työehtokiista, joka liittyy työntekijöiden siirtoon halvemman työehtosopimuksen piiriin. Työntekijäjärjestö syyttää Postia niin sanotusta työehtoshoppailusta.
Työntekijöiden mukaan työehtosopimuksen vaihto merkitsisi kymmenien prosenttien palkanalennuksia. Postin johdon mukaan kokonaisansio voisi jopa nousta.
Tilanne lakkoineen äityi jo hallituksenkin näkökulmasta niin kiusalliseksi, että valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Sirpa Paateron (sd.) oli puututtava peliin. Hän ilmoitti, että noin 700 työntekijän siirrossa uuteen työehtosopimukseen otetaan aikalisä. Näin lakkokin ainakin keskeytyi.
Posti on takavuosista joutunut uudenlaiseen kilpailutilanteeseen. Jaettavan postin määrä on pudonnut jyrkästi. Siksi toimintamalleja on ollut pakko uudistaa. Samalla monen palvelun hintaa on rajusti nostettu.
Ikävien päätösten läpivienti työpaikoilla sujuu yleensä sitä helpommin, mitä tasapuolisemmin muutokset kohtelevat työntekijöitä alimmalta portaalta ylimmälle. Postin johdossa ja sen hallituksessa on tässä ollut sokea piste.
Samaan aikaan kun sopeutuspaineet iskevät työntekijöihin, yhtiön ylin johto nauttii huomiota herättäviä palkkoja ja palkkioita. Posti Groupin toimitusjohtaja tienasi viime vuonna lähes 990 000 euroa eli yli 80 000 euroa kuukautta kohden. Varsinainen palkka on 46 000 euroa kuukaudessa.
Toimitusjohtaja Heikki Malinen on nyt ilmoittanut luopuvansa loppuvuoden aikana kahden kuukauden palkasta. Lupauksessa on jälkijättöisen hätäilyn maku. Katse on syytä kääntää yhtiön hallitukseen, joka päättää johdon palkitsemisista.
Hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan mukaan nykylinja noudattelee valtio-omisteisten yhtiöiden palkitsemisohjetta. Siinä Posti Group rinnastetaan pörssiyhtiöihin.
Postin hallitus ei kuitenkaan voi paeta tuon ohjeistuksen taakse. Lopullinen harkintavalta jää yhtiön hallitukselle.
Postin hallituksen pitää ymmärtää myös, miltä johdon palkitseminen näyttää työntekijän tasolta. Napinassa voi olla kyse myös kateudesta mutta epäilemättä vielä useammin epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Nyt palkitseminen käydään Paateron vaatimuksesta läpi.
On valtion etu, jos sen yhtiöiden johtoon saadaan osaavaa väkeä. Valtionyhtiöiden johdon vuositulolistauksia katsoessa vain herää epäilys, että kohtuullisemmillakin palkkioilla paikat kyllä täyttyisivät.
Esimerkiksi sähkökantaverkosta monopolina vastaavan Fingridin toimitusjohtajan tulot olivat viime vuonna 452 000 euroa ja vakaasta asemasta ainakin tähän asti nauttineen Veikkauksen toimitusjohtajan 437 000 euroa.
Valtionyhtiöiden palkkoja kannattaa verrata vaativimmista poliittisista tehtävistä maksettaviin palkkioihin. Tasavallan presidentin palkkio on ilman luontaisetuja 126 000 euroa vuodessa, tosin verottomana, ja pääministerin noin 170 000 euroa. Epäsuhta on ammottava.