Ihmisen kuolema ja sitä seuraavat hautajaiset ovat mieltä liikuttavia tapahtumia, joihin liittyvien käytännön kysymysten ratkaisut ovat usein hankalia: vaikeaa voi olla vaikkapa päättää siitä, pitääkö hautajaisjärjestelyissä noudattaa vainajan tahtoa, jos omaiset eivät pidä sitä hyvänä.
Erityisen vaikeaa hautajaisiin ja kuolemaan tuntuu olevan yhdistää raha. Se näkyy vaikkapa siinä, että kovin moni siunausjärjestelyjä tekevä omainen ei kilpailuta hautaustoimistoja. Siihen eivät riitä voimat tai se tuntuu muuten vain sopimattomalta. Näin siitä huolimatta, että kysymyksessä on lopulta vain yhden lajin palveluiden osto.
Pastori Mikko Salmi sohaisi viime Kalevan Kirkonmäellä-palstalla kuoleman ja rahan teemaa tavalla, joka todistaa aiheen herkkyyden. Suorapuheinen pappi kyseenalaisti sen, että kirkosta eronneet pitävät itsestään selvänä oikeutenaan saada kirkon toimittama hautaan siunaus. Salmen mielestä kirkon hyväntahtoisuutta käytetään sumeilematta hyväksi maksattamalla hautauskulut uskollisten kirkkoon kuuluvien rahoilla. Epäilemättä keskustelun avaukseksi tarkoitettu kirjoitus osui maaliinsa: mielipiteiden vaihto Kalevan lukijajoukossa on ollut vilkasta.
Suomenevankelisluterilainen kirkko ei tätä nykyä tarjoa vuosikymmeniäkään kirkollisveroa maksaneille sen parempia tai edullisempia palveluja kuin niille, joita jäsenyys ei syystä tai toisesta kiinnosta. Toimintatapaa voi pitää jalomielisenä, muttei kovin johdonmukaisena. Uskollista jäsenyyttä ei palkita paremmilla eduilla.
Aiemmin seurakuntien hautapaikat olivat edullisempia kirkon jäsenille, mutta nyt laki vaatii samoja hintoja. Tätä on perusteltu sillä, että kirkko saa hautausmaiden hoitoon pienin osan valtion yhteisöveron tuotosta. Kirkollinen hautaan siunaus ei ole samanlainen tukea saava palvelu. Siksi Salmen ajatukselle kirkon hyväntahtoisuuden hyväksikäytöstä on pohjaa.
Tasapuolisinta olisi, jos kirkko perisi ei-jäsenten hautauksesta kohtuullisen palvelumaksun. Nyt virinnyt keskustelu tuskin silti johtaa siihen. Vaarana kirkon kannalta on, että ei-jäsenten ja kirkon väliset suhteet voisivat heiketä entisestään.
Toisaalta nykykäytäntökin on kirkolle ongelma. Jäsenyysmotivaatiota ei kasvata se, että lähes samat palvelut saa, maksaa veronsa tai ei. Tätä laskelmointia harrastaa moni, mutta toki vain osa kirkon jäsenistä. Toiselle osalle jäsenyyden peruste on muualla kuin siitä tulevassa hyödyssä.
paakirjoitus@kaleva.fi