Ilmastonmuutos ja kiristyvä kilpailu rajallisista luonnonvaroista ohjaavat maailmantaloutta ja -politiikkaa lähivuosina yhä selvemmin. Suomen ja EU:n on uskallettava tähdätä ympäristösektorilla kehityksen kärkeen.
Kööpenhaminan ilmastokonferenssi oli pettymys, kun sitovaa sopimusta ei saatu aikaan. Epäonnistumista voidaan pitää osoituksena tietyistä YK-järjestelmän heikkouksista, mutta taustalla on myös strategisen yhteistyön puute merkittävien maiden välillä.
Kööpenhamina ei kuitenkaan pysäyttänyt kehitystä ilmastopolitiikassa. Ensimmäistä kertaa ilmastotalkoiden välttämättömyyden ymmärtävät nyt kaikki. Maailmantalous tulee jatkamaan syvällistä muutostaan kohti vihreämpää, matalahiilistä tuotantoa ja kulutusta.
Ympäristöstä huolehtiminen on paitsi moraalinen ja eettinen velvoite, entistä useammin myös järkevää bisnestä. Maailmantalouden voidaan katsoa siirtyneen uudenlaisen kilpailun aikakauteen: Globaalien resurssien rajallisuutta ei enää pidetä yksinomaan yritystoiminnan rajoitteena, vaan myös taloudellisena mahdollisuutena.
Esimerkiksi Euroopassa vihreän teknologian työpaikkojen on arvioitu vuoden 2000 jälkeen kasvaneen keskimäärin seitsemän prosenttia vuosittain. Suomessa taas hyvän esimerkin tarjoavat omat yrityksemme, jotka ovat investoineet menestyksekkäästi puhtaaseen teknologiaan. Hieno tuore avaus on Kemiran ja VTT:n perustama vesitutkimuksen keskus.
EU:n riippuvuus hiilestä on jo tällä hetkellä pienin maailman suurista talouksista. On turha harmitella sitä, että EU on joutunut etenemään ilmastopolitiikassa tienraivaajana. Taloudellinen hyöty ilmastopolitiikan etunojasta näkyy jo: Yhdysvaltojen uuden hallinnon massiivisen tuulivoimapaketin tilauksista kaksi kolmasosaa on päätynyt Eurooppaan, koska me olemme olleet alalla ajoissa.
Toimettomuuteen ei kuitenkaan ole varaa. Yhdysvallat on jo selvä ykkönen ympäristöteknologian riskirahoituksessa, erityisesti uusiin polttoaineisiin, aurinkoenergiaan, energiatehokkuteen ja älykkäisiin sähköverkkoihin.
Vieläkin nopeampaa on kehittyvien markkinoiden kuten Kiinan, Intian ja Brasilian nousu. Kiina on jo tällä hetkellä maailman suurin aurinkopaneelien tuottaja ja vie ulkomaille 95 prosenttia tuotannostaan. Viime vuoden aikana Kiina investoi uusiutuvaan energiaan lähes kaksi kertaa Yhdysvaltoja enemmän.
Jos haluamme hyödyntää muutoksen tarjoamat suuret mahdollisuudet, Euroopassa tarvitaan rohkeutta johtaa. On käytettävä kaikki keinot talouskasvun ja hiilen käytön lisääntymisen välisen yhteyden katkaisemiseksi.
Euroopan unionissa tulisi pyrkiä EU-tasoiseen hiiliveroon, kansallisten hiiliverojen sijaan. EU:n pitäisi myös tosissaan harkita siirtymistä 30 prosentin päästövähennystavoitteeseen. Tuoreiden laskelmien mukaan tämän tavoitteen saavuttaminen on halvempaa kuin vielä muutama vuosi sitten arvioitiin. Kunnianhimoisempi ilmastopolitiikka ei todellisuudessa olisi Suomen teollisuudellekaan yksinomaan kustannus, vaan se myös kasvattaisi cleantech-ratkaisujemme kysyntää Euroopassa. Olen vakuuttunut, että pitkällä tähtäimellä hyöty viennillemme ylittäisi tiukemmista päästörajoista aiheutuvat kustannukset.
Globaalilla tasolla on tärkeää helpottaa yritystoimintaa, protektionismin sijaan. Talousmuutoksen keskellä protektionismin riski on kasvanut hallitusten pyrkiessä tukemaan nousevia talouden sektoreita ja vastaavasti suojaamaan perinteisiä toimialoja.
Kansallisella tasolla tarvitsemme panostuksia ympäristöliiketoimintaan, päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian tuotantoon. Hallituksen toissa viikolla sopima uusiutuvan energian paketti on rohkea ja historiallinen. Yksinkertaisesti mahtava! Sillä ja yhtä mullistavilla tulevaisuuden toimilla etenemme kohti päästötöntä Suomea. Tällä vuosikymmenellä leikkaamme jo päästöistämme viidenneksen.
On myös hyvä muistaa, että maailmanpolitiikan vihertyminen ei liity pelkkään ilmastonmuutokseen tai fossiilisiin polttoaineisiin. Uusia haasteita on tulossa sitä mukaa kun kilpailu muista luonnonvaroista kiristyy.
Puhdas vesi on hyvä esimerkki. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys.
Ilmastonmuutos ja kehittyvien markkinoiden kasvu ovat siirtämässä ympäristöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskevat asiat pysyvästi maailmanpolitiikan ytimeen.