Television katselu hallitsee ihmisten ajankäyttöä. Sen osoittavat tilastotkin. Vakavaksi television katsominen tai paremminkin sanottuna tuijottaminen menee silloin, kun katselusta muodostuu riippuvuus.
Tätä aihetta Jonne Putkonen esikoisnäytelmässään setvii hauskasti ja samalla riipaisevasti. Isä Pirunsilmä -käsikirjoitus on monella tapaa ansiokas. Replikointi on sujuvaa. Juoni etenee selkeästi. Nykypäivässä ja eilisessä vuorottelevat kohtaukset limittyvät toisiinsa notkeasti.
Ainoa haitta käsikirjoituksessa on, että se pyrkii ahnehtimaan itseensä liian paljon aiheita. Putkonen innostuu kertomaan nykyisen televisiosukupolven tarinaa lapsuudesta nuoruusikään asti. Varsinainen draama alkaa vasta näytelmän loppupuolella, jolloin seurataan päähenkilön asteittaista vaipumista televisiokoomaan.
Jonne Putkosen ohjaus osoittaa hänen olevan taitava teatterintekijä. Hän saa nuorista näyttelijöistään irti kiitettävästi sävyjä ja vivahteita. Näyttämön käyttö on kuvallisesti ja toiminnallisesti selkeätä ja jopa omaleimaista.
Vaan harmittamaan Putkosen ohjauksessa jäi loppu kohtauksen kynttiläleikki. Olisi jo aika, että kajaanilaisessa näyttämökuvassa päästäisiin eroon yhdestä näyttämötehokeinosta, kynttilöistä. Niitä kun sytytellään jatkuvasti näytelmässä kuin näytelmässä oli sitten kysymys ammatti- tai harrastajateatterin näyttämötoteutuksista.
Miikka Kemppaisen lavastus käytti Generaattorin näyttämötilaa kiitettävän monipuolisesti. Lavastus suorastaan henki tämän päivän nuoren opiskelijan asumis- ja elintapoja. Lavastus tuki myös hyvin käsikirjoituksen nopeiden kohtausten joutuisaa toteuttamista.
Näyttelijät selvisivät rooleistaan pienen alkukankeuden jälkeen hyvin. Ihmetellä täytyy mistä Kajaanin Harrastajateatteri löytää aina uusia ja osaavia näyttelijöitä.
Riku Nieminen televisioriippuvuuteen vaipuvana opiskelijana sai roolistaan selkeästi esiin niin koomiset kuin traagisetkin sävyt. Laura Pollari, Lauri Niskanen ja Ella Kiviniemi säestivät omalta osaltaan päähenkilön tuskaista taivalta tyylikkäästi ja myötätuntoisesti.
Kajaanin Harrastajateatteri tuottaa ensi-iltoja kuin ammattiteatteri ikään. Isä Pirunsilmä oli jo syksyn 2004 kolmas Harrastajateatterin ensi-ilta Generaattorilla. Edelliset kaksi ensi-iltaa eivät jättäneet katsojaa välinpitämättömiksi eikä sitä tee Isä Pirunsilmäkään.
Isä Pirunsilmä osoittaa omalta osaltaan, että teatteri elää Kajaanissa vaikeuksien keskellä voimakkaasti ja tasokkaasti. Vaikeuksissako on tekemisen voima?