"Tämä on ahdistava paikka, täällä pitää syödä. Se on hyvä asia. Nyt saan parempaa hoitoa kuin missään aiemmin."
Näin pamauttaa 19-vuotias Essi Kykyri heti alkuun. 11-vuotiaana hän sairastui bulimiaan. Ensimmäinen sairaalajakso tuli eteen 14-vuotiaana, kun bulimia oli jo muuttunut anoreksiaan.
Ennen pääsyään potilaaksi Syömishäiriöklinikalle Kokkolaan, hän oli ehtinyt maata niin lastentautien kuin nuorisopsykiatrian osastoilla Kokkolassa, kahdesti Lapinlahden sairaalassa Helsingissä sekä käydä Pietarsaaressa päiväosastolla.
Helsingin reissujen jälkeen Kykyri on hetken voinut paremmin ja sitten repsahtanut. "Sairaaloissa keskityttiin ruokkimaan minua ja Pietarsaaressa terapoimaan. Kumpikaan ei yksin riitä", Kykyri pohtii.
"Meillä kaikki potilaat syövät yhdessä samaa ruokaa. Toisaalta painoa ei pidetä hyvinvoinnin mittarina, hoito tähtää kokonaisvaltaiseen psyyken ja kehon terveyteen. Jokaisen potilaan kanssa sovitaan tavoitteet, joihin hoito tähtää, kertovat klinikan omistaja Marjo Sandvik ja erityistyöntekijä Hanna-Lovisa Hongell.
Mallia on haettu Ruotsista.
"Siellä ollaan syömishäiriöiden hoidossa 20 vuotta Suomea edellä. Saamiemme oppien pohjalta ideoimme oman, kaiken kattavan hoitoketjun", Sandvik kertoo.
Klinikalla on nyt päiväosasto, jossa käy kuusi potilasta. He viettävät siellä päivänsä aamiaisesta päivälliseen tai kello 20 tarjoiltavaan iltapalaan saakka, viikon jokaisena päivänä. Syyskuussa päiväosasto muuttaa uusiin tiloihin, joihin avataan myös uusi tehostetun hoidon osasto ja nykyisiin perustetaan poliklinikka. Kauempaa tulevat potilaat voivat vuokrata huoneen klinikan asumismoduulista.
"Voimme palvella eri vaiheessa olevia potilaita nykyistä kattavammin, ja kuntien on helpompi integroida meidät osaksi terveydenhoitojärjestelmäänsä."
"Potilaan tulee kokea meidät turvasatamakseen, jossa uskaltautuu päästämään irti sairaudesta ja kohtaamaan pelkonsa", Sandvik miettii.
"14-vuotiaana olin hyvin vihainen sairaalan joutumisesta. Kielsin olevani sairas. Olisin rauhassa halunnut toteuttaa itseäni ja tätä sairautta. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä tuli sairaudentunto ja halu parantua". Kykyri sanoo.
Tällä klinikalla voi olla hoidossa, jos pystyy ottamaan vastuun paranemisestaan myös hoitoaikojen ulkopuolella. Päiväohjelma limittyy sulavasti ruokailujen ympärille. Väliin mahtuu niin yksilö- kuin ryhmäterapiaa, psykoedukaatiota, askartelua, rentoutumista, hierontaa ja erilaisia arkiaskareita.
"Välillä on todella vaikeita päiviä. Ruoka ahdistaa ja muutenkin. Keho on jo alkanut vahvistua, mutta vielä olen liikuntakiellossa", Kykyri summaa tämän hetkistä oloaan.
Hoitoon klinikalle tullaan yleensä maksusitoumuksella, joka Kykyrillä on nyt voimassa elokuulle. Puoli vuotta syömishäiriön hoidossa on lyhyt aika.
"Hoitosi varmasti jatkuu meillä syksylläkin. Tulokset ovat nyt jo niin positiivisia", erityistyöntekijä Hongell tuumaa Kykyrille.
Kokkolan klinikka poikkeaa hoitomuotonsa ja tutkimus- ja kehitystyön ansioista Suomen muista hoitopaikoista. Tutkimustyö on osoittanut, että kognitiivinen terapia tehoaa parhaiten syömishäiriöiden hoitoon.
"Toki traumat pitää analysoida, mutta muuten keskitytään tulevaisuuteen. Kaikilla on omat syynsä sairastumiseen. Sairaus tulee jostain, mutta siitä voi parantua", Hongell painottaa.
Hongell on huomannut, että vaikka syömishäiriöt eivät ole niin vaiettuja asioita kuin ennen, silti varsinkin bulimiaa hävetään.
"Siitä kärsivä kokee huonommuutta anoreksiaa sairastavan rinnalla. Bulimiasta kärsivä kokee, ettei pysty hallitsemaan itseään yhtä täydellisesti".
Pikku hiljaa Kykyri on onnistunut vapauttamaan ajatuksiaan anoreksian oravanpyörästä. Peruskoulun hän suoritti sairaalakoulussa, mutta sen jälkeen syömishäiriöltä ei ole jäänyt aikaa tai voimia opiskeluun. Nyt Kykyrillä on vihdoin tulevaisuuden suunnitelmia selvillä.
"Haluan perheen ja tehdä työkseni jotain, jossa voin auttaa muita. Mutta ihan vielä en voi sanoa, että uskoisin parantuvani tästä. Sitä ajatusta pitää työstää kovasti."