Olympoksen messissä on meneillään vahdinvaihto ja samalla täytetään kalastuksen valvontaan liittyviä kaavakkeita. Aluksen toinen päällikkö Andreas Gästgivar pääsee viikoksi vapaalle ja toinen troolariyhtiön omistajista, Tommi Lindroth, saa vuoron lähteä keikkumaan aalloille.
Lindroth manaa EU-kaavakkeita, jotka on laadittu ihan eri merille kuin Selkämeren avomerikalastukseen.
"Näillä seurataan, ettei kalastuskiintiöitä ylitetä. Ensiksi täytyy arvioida saalismäärää merellä. Takaisin rannassa saadaan vasta tarkka tulos troolatusta kalamäärästä. Ennusteen ja toteutuneen saalin määrä ei saa heittää tai asiaa valvova viranomainen antaa huomautuksen", Lindroth kertoo.
Kaavakepolitiikka on luotu EU:n isojen merien kalastukseen, jossa saaliita voidaan pimittää usealla eri tavalla. Selkämeren kalastuksessa ilmoitusrumba tuntuu yliampuvalta.
"Tämä on tätä sopuisaa yhteiseloa EU:n sisällä", Lindroth sanoo ja valmistautuu käynnistämään 1 600 hevosvoiman koneet.
Suuri on kaunista
Olympos lipuu Uudenkaupungin Suukarin kalasatamasta syväväylälle ja aloittaa noin yhdeksän tunnin ajon kohti troolin vetopaikkaa Finngrundetin majakan lähistölle. Troolari ohittaa rauhallisessa merenkäynnissä Isokarin majakkasaaren; sen jälkeen näkyy vain aavaa merta.
Aurinko laskee horisonttiin ja merelle putoaa täydellinen pimeys. Pimeältä on näyttänyt myös suomalaisen ammattikalastuksen kehitys viime vuosikymmeninä. Väki on vähentynyt kala-apajilta radikaalisti.
"Avomerikalastus on ajautunut samaan tilanteeseen kuin suomalainen maatalous. Suuremmat yksiköt pystyvät tuottamaan kustannustehokkaasti enemmän kuin joukko pienempiä aluksia", Lindroth sanoo.
Myös samat taloudelliset haasteet tuntuvat pätevän niin kalastukseen kuin maanviljelykseenkin.
"Polttoaineen hinnankorotukset ovat yllättäneet monet pahemman kerran. Erityisesti viime vuonna jouduttiin vetämään muutaman kerran troolia nollatuloksella. Aiemmin suurin yksittäinen kuluerä oli henkilöstömenot, mutta polttoaineen hinta on ohittanut sen tässä kilpailussa."
Olympos kuluttaa yhdellä kalareissullaan noin 7 500 litraa ja vuodessa noin miljoona litraa polttoainetta.
Salaiset reitit
Merisää näyttää ärhäkän puolensa: tuuli yltyy 14 metriin sekunnissa. Olympos saapuu Ruotsin puolelle ja Finngrundetin majakka valaisee joulukuista Selkämerta. Suurten troolarien vetoapajat ovat yrittäjilleen liikesalaisuuksia. Niitä ei ulkopuoliselle kerrota, vaikkakin avomerikalastajat tuntevat varsin hyvin toistensa vetoreittejä.
Olympoksen miehistö on nelihenkinen ja kaikkien on osattava tehdä kaikkea. Troolauksen alkaessa Lindroth menee komentosillalle ja kolme miestä valmistautuu laskemaan troolin veteen takakannelta. Alus keikkuu ja voimakkaat valonheittimet valaisevat mustaa Selkämerta. Kannella hakataan jäätä pois suurista troolikeloista. Veto voi alkaa.
Iso kela pyörähtää ja trooliverkko lipuu viidessätoista minuutissa veteen. Tuuli yltyy. Lopulta alkaa pitkä takaa-ajo silakkaparvien perässä. Noin kymmenen tuntia Olympos etenee reilun kahden solmun nopeudella vuosien saatossa hyväksi havaittua pyyntireittiä pitkin. Pohjanpintaa kuvaavat kaikuluotaimet paljastavat suuret silakkaparvet meren syvyyksistä.
"Aloitin kalastuksen isän opissa 12-vuotiaana Iniön vesillä. Ajat ovat muuttuneet ja samoin tekniikka. Silloin oltiin tyytyväisiä, jos käsipelillä sai muutama tonnia saalista päivässä", Lindroth kertoo.
Tällä reissulla tavoitteena on 70-80 tonnia silakkaa, jota pyydetään 38 metriä pitkällä modernilla avomerialuksella.
On osattava myydä
Ammattikalastus on muuttunut monella tapaa viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Enää ei kalastus itsessään riitä. On pystyttävä käsittelemään kala jatkojalostusta varten, markkinoimaan tuotteitaan ja vastaamaan kotimaan sekä ulkomaan myynnistä.
Uusikaupunkilainen kalastusyritys työllistää yhteensä 16 henkilöä laivalla, rannan myyntikonttorissa ja pakastepuolella. Maatoiminnoista vastaa Tommi Lindrothin veli ja yrityksen toinen omistaja Teemu Lindroth.
Olympoksen silakat menevät pääosin elintarvikekäyttöön kotimaassa ja ulkomailla. Vientimaista tärkeimmät ovat Venäjä ja Viro. Markkinat on osattava rakentaa taiten. Eri vuodenaikoina tulee eri tyyppistä saalista, ja sille on löydyttävä ajankohtaan sopiva ostaja.
Yksinkertaisen matematiikan mukaan yksi kalakilo tuottaa kalastusyritykselle sentin ja sen käsittely sekä pakastaminen toisen.
Kylmän kauden työtä
Kalastuskausi Olympoksella alkaa syksyllä ja päättyy juhannukseen mennessä, jolloin alus pääsee telakalle ja miehistö kesälomille.
Kesästä voi kuitenkin vain unelmoida talvisella Selkämerellä. Juuri kun saalista aletaan nostaa pintaan, lumimyräkkä yllättää kalastajat. Trooli nousee ylös meren syvyyksistä ja pumppu siirtää kalat putkessa uiden troolista aluksen kalasäiliöön.
Aivan loppuvaiheessa odottaa ikävä yllätys. Troolin perä on hajonnut ja muutama tonnia kalaa pääsee karkuun.
"Tietää käpyhommia verkonpaikkauksessa, kun päästään rantaan", Lindroth sanoo.
Vetoreissu kestää kaksi vuorokautta. Aluksella on toinen ehjä trooli, ja veto jatkuu samalla paikalla vielä toiset kymmenen tuntia.
Mahdoton urapolku
Lindrothin veljesten edustama troolausyrittäjyys on vain harvojen herkkua. Alalle ei uusia yrittäjiä ole tulossa, koska aivan alusta on vaikea alkaa. Tommi Lindroth kuvailee urapolun: näin alalle pääsee tai joutuu.
"Isältä pojalle -periaatteella. Jälleen sama kuin maatiloilla. Alukset ja kalastuspaikat periytyvät suvun sisällä tai saman yrityksen suojissa. Kenelläkään ei ole mahdollisuuksia investoida aluskantaan, luoda toimivia markkinoita ja koota osaava henkilöstöä nollapisteestä. Tarvitaan kokemuksia, markkinaverkostoa ja osaamista troolauksesta. Suomesta ei löydy pankkiiria, joka suostuisi rahoittamaan aloittavaa avomerien kalastusfirmaa", Lindroth kertoo.
Suomen vesillä on nähty myös muutaman vuoden sisällä aivan uusi ilmiö.
"Ruotsalaiset ja virolaiset ovat ostaneet muutaman suomalaistroolarin, jotka pysyvät Suomen alusrekisterissä. Tällä tavalla ulkomaiset yrittäjät pääsevät hyödyntämään Suomen maakohtaisia kalastuskiintiöitä. Ruotsissa ja Virossa kalastuskiintiöt on sidottu aluskohtaisesti."
Mutta kannattaako troolariyrityksen pitäminen jatkossa?
"Pakko se on kannattaa, kun on tähän asti päästy. Kovaa työtä vaaditaan nyt ja tulevaisuudessa. Suomen avomerikalastajien määrä kylläkin laskee nykyisestä vajaasta kymmenestä vielä, mutta me aiomme olla mukana vähennysten jälkeenkin", Lindroth sanoo.
Keskiviikkoaamuna alkanut silakkajahti päättyy aikaisin perjantaiaamuna Suukarin kalasatamaan, joka on lajissaan yksi Suomen suurimmista. Kalat siirtyvät aluksen tankeista rannan käsittelylaitokseen.
Seuraavan kalareissun alkuun on enää vajaat kuusi tuntia.