Euroopan unionin perustuslaillinen sopimuksesta on jälleen kaikkien huulilla. Ennen Ranskan presidentinvaaleja eteneminen asiassa oli käytännössä mahdotonta. Nyt Ranskalla on uusi presidentti, ja Nicolas Sarkozy onnistui jo vaalikampanjassaan raivaaman tieltä pois maan kielteisen kansanäänestyksen jättämän miinan.
Sarkozy on ilmoittanut tavoittelevansa perustuslaillisen sopimuksen "kevytversiota", riisuttua mallia, jonka voisi viedä suoraan Ranskan parlamenttiin ilman uutta kansanäänestystä. Juuri tältä pohjalta neuvotteluita nyt kulisseissa käydään. Tarkoitus on päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen jatkosta jo kesäkuun huippukokouksessa, joka päättää Saksan puheenjohtajuuden.
Vaikka Ranskan kanta on nyt selvillä, se ei silti tarkoita, että eteenpäin päästäisiin helposti. Vaikeuksia voi tuoda jo Sarkozy itse. Hän ilmoitti keskiviikkona Brysselissä ykskantaan, että Turkilla ei ole paikkaa Euroopan unionissa. Jos Ranska aikoo jo perustuslakineuvotteluissa estää laajenemismahdollisuuden Turkkiin, isoja ongelmia on luvassa.
On ylipäätään vastuutonta näyttää Turkille ovea vaiheessa, jossa se jo on otettu mukaan jäsenyysneuvotteluihin.
Yksi sopimuksen etenemisen edellytyksistä näyttää olevan sana "perustuslaki", joka pitäisi korvata jollain muulla. Sellaisen ehdon on esimerkiksi Hollanti asettanut. Sen jälkeenkin on täysi arvoitus, millaiseen tekstiin Britannia voi lopulta sitoutua. Pääministeri Tony Blair pääsi asiassa kuin koira veräjästä, koska perustuslaki kaatui jo muualla, mutta hänen seuraajansa Gordon Brown joutuu vielä tosipaikan eteen.
Arvoitus on myös Puola, jonka kovin kansallishenkinen nykyjohto on enemmän kunnostautunut asettamaan ehtoja joka suuntaan kuin tekemään kompromisseja.
18 maata eli ylivoimainen enemmistö EU:n jäsenistä on jo ehtinyt hyväksyä perustuslaillisen sopimuksen, Suomi niiden joukossa. Nämä maat ymmärtävät, että sopimuksen muuttaminen on nykyoloissa tarpeen, mutta niillä ei ole halua riisua valmista sisältöä perinpohjaisesti.
Huippukokoukseen on alle kuukausi aikaa ja asetelmat ovat pahan kerran levällään. EU lähestyy jälleen kerran yhtä kohtalonhetkistään. Jos jäsenmaiden johtajat eivät löydä ulospääsyä syntyneestä umpikujasta, he tulevat samalla tuominneeksi koko unionin pitkään heikkouden tilaan. Pallo on nyt yhtä aikaa 27 pääkaupungissa, eikä se saisi missään pudota käsistä.
paakirjoitus@kaleva.fi