Eduskunnasta
Suomessa kipuillaan alhaisen syntyvyyden ja väestön ikääntymisen tuomien haasteiden edessä. Päättäjiltä on lupa odottaa konkreettisia ja selkeitä toimia lapsimyönteisemmän yhteiskunnan rakentamiseksi. Yksi pitkään odotettu perheiden tasa-arvoa ja toimeentuloa vahvistava uudistus on ministeri Aino-Kaisa Pekosen helmikuun alussa esittelemä perhevapaauudistus.
Mallissa on noin kuukauden vapaa raskaana olevalle vanhemmalle ja molemmille vanhemmille 164 päivän vapaa. Tästä toiselle voi siirtää 69 päivää. Yksinhuoltaja saa käyttää molempien vanhempien vapaat. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ansiosidonnaiset vapaat loppuvat tulevaisuudessa silloin, kun lapsi on suunnilleen reilun 13 kuukauden ikäinen. Ansiosidonnaiset vapaat siis pitenevät merkittävästi ja perheiden toimeentulo näin ollen paranee.
Pelottelu siitä, että äitien asema tai oikeus perhevapaaseen heikentyisi ei pidä paikkansa. Päinvastoin uudistus vähentää pikkulapsiaikaan sisältyvää kuormitusta jakamalla vanhemmuuden vastuuta tasaisesti sekä antaa lapselle mahdollisuuden aikaan molempien vanhempiensa kanssa heti pienestä pitäen.
Uudistus lisää perhevapaiden, ja siten myös perheiden arjen joustavuutta. Vanhempainrahaa voi käyttää tulevaisuudessa halutessaan myös lyhyemmissä pätkissä ja molemmat vanhemmat voivat käyttää niitä joustavasti siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta.
Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen jakaa myös kustannuksia nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Tämä on ollut erityisesti naisvaltaisten alojen pitkäaikainen vaatimus.
Lisäksi sukupuolten palkka- ja eläke-erojen kiinni kuromisessa vanhemmuuden jakaminen on tärkeää. Tähän tarvitaan myös vanhemmuutta laajempaa pohdintaa siitä, miten erilainen hoiva yhteiskunnassa jakaantuu ja minkälainen vaikutus sillä on sukupuolten tasa-arvoon.
Olen iloinen siitä, että uudistuksella ei lyhennetä kotihoidon tuen kestoa, sillä perheillä tulee edelleen olla mahdollisuus hoitaa lasta kotona myös vanhempainrahakauden loputtua.
Olen itsekin saanut hoitaa lapsiani kotona kotihoidon tuella. Tämä oli työtilanteeni ja perheen elämäntilanteen kannalta meille toimivin ratkaisu. Ministeri Pekonen totesi viisaasti, että tarvitsemme perhevapaamyönteistä työelämää. Emme siis voi vain tuijottaa pienten lasten vanhempien työllisyysastetta, jos aidosti haluamme perhemyönteisen työelämän. Lapsilla on oikeus vanhempiensa aikaan ja toisinpäin.
Perhevapaauudistus on yksi, mutta tärkeä osa lapsiystävällisemmän Suomen rakentamisessa. Lisäksi hallituksen asialistalla ovat esimerkiksi oppivelvollisuusiän pidentäminen ja kansallisen lapsistrategian valmistelu.
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kansanedustaja Raahesta.