Georgiassa kaksi kuukautta sitten käydyn raivokkaan sodan jälkiselvittely on jäänyt maailmanlaajuisen finanssikriisin varjoon. Kylmän sodan aikoja muistuttanut kuuma sananvaihto on n iinikään tyyntynyt.
Öljyä laineille valaa myös se, että Venäjä veti keskiviikkona, pari päivää etuajassa, kiistatta Georgian puolella olleet joukkonsa pois. Ne siirtyivät Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa lähellä olevilta puskurivyöhykkeiltä näille kahdelle kapinallisalueelle, eivätkä nähtävästi Venäjälle.
Venäjä ilmoitti jo aiemmin pitävänsä Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa vahvat sotavoimat "kauan". Venäjän ilmoitus on syytä ottaa todesta.
Euroopan unionin 200 tarkkailijaa levittäytyi puskurivyöhykkeelle lokakuun alusta lähtien. Venäjän joukkojen vetäytyminen oli vaiheistettu tarkkailijoiden tuloon. Tarkkailijoilla ei ole asiaa kapinallisalueille, joilla kuitenkin toimii Ety-järjestön ja YK:n tarkkailijoita.
Venäjän vetäytyminen puskurivyöhykkeeltä on eittämättä myönteinen askel; näinhän Venäjän ja Ranskan presidenttien neuvottelema sopimus toki edellyttikin. Sopimus edellytti kyllä myös Venäjän joukkojen vetäytymistä sinne, missä ne olivat ennen sotaa. Venäjä perustelee joukkojen pysymistä sittemmin itsenäisiksi julistautuneilla kapinallisalueilla sillä, että ne pyysivät Venäjän joukkoja alueilleen.
Vaikeuksia on varmasti edessä. Tänä syksynä on määrä aloittaa kansainväliset neuvottelut Abhasian ja Etelä-Ossetian turvallisuus- ja vakausjärjestelyistä. EU ja Yhdysvallat eivät ole tinkineet tulkinnasta, että kapinallisalueet ovat yhä osa Georgiaa. Venäjä ja alueet itse ovat tasan päinvastaista mieltä. Venäjän ja Ranskan presidentit Dmitri Medvedev ja Nicholas Sarkozy keskustelivat keskiviikkona kokouksen järjestämisestä, mutta yksityiskohtia ei kerrottu julki.
Toinen vaikeus liittyy siihen, missä vaiheessa Euroopan unioni on kypsä jatkamaan syyskuussa keskeyttämiään neuvotteluja Venäjän kanssa uudesta yhteistyösopimuksesta. EU sitoi neuvottelujen jatkon siihen, että Venäjän pitää ensin vetää joukkonsa sotaa edeltäneisiin asemiinsa.
EU:lla on ollut pitkään suuria vaikeuksia noudattaa yhtenäistä Venäjä-politiikkaa unionin jäsenmaiden erilaisten intressien takia. Päätös keskeyttää sopimusneuvottelut Venäjän kanssa oli poikkeus sääntöön. Tämä harvinainen yhtenäisyys joutuu nyt taas koetukselle.
Tehtävää ei yhtään helpota se, että Venäjä ylistää taktisista syistä taiten EU:n rakentavaa suhtautumista Georgian sodan jälkiselvittelyissä.