Ulkoinen habitus hämää. Ei kamppailu-urheilijoille tyypillisiä kukkakaalikorvia tai kolhujen seurauksena leventynyttä nenärustoa. Yksi tatuointi, mutta sekin visusti piilossa oikeassa kädessä mustan hupparin alla.
Sosiaalisen avoin luonne höystettynä rennonletkeällä otteella. Kaikin puolin rehdin ja asiallisen oloinen nuori mies.
Tämäkö se sälli todella on? Kovaluinen oululainen, joka tähtää tosissaan kamppailulajien kuninkuusluokan, vapaaottelun huipulle.
Kyllä, näin on näreet.
Vapaaotteluun monasti liitetyt ennakkoluulot jästipäisistä tappelupugilisteista on syytä karistaa romukoppaan.
Rokualla sekä Jyväskylässä elämänsä ensimmäiset vuodet viettänyt ja Ouluun neljävuotiaana muuttanut Hiski Kaikkonen on Oulun torinrannan katukuvassa kuin kuka tahansa ikätoverinsa. Ja sellainen hän myös haluaa olla.
"En halua näyttää miltään tappelijalta", Kaikkonen aloittaa.
"Kävin lääkärissä korjauttamassa oikean korvani, jonka rusto oli saanut osumaa judohommissa. Myös nenäni kärsi judomatolla pieniä rustovammoja, mutta sitä ei taida pahemmin huomata", Kaikkonen toteaa.
Heti perään hän naurahtaa, että mistään mallihommista on turha edes haaveilla.
Vapaaottelu on ammattilaistasolla sen verran kovaa touhua, että urheilijan kasvojen alueelle jää jälkiä väkisin ennemmin tai myöhemmin - niin sanotut kukkakaalikorvat ovat päivänselvä juttu.
"Minua se ei haittaa."
"Puhumalla ne naishommat on pitänyt tähänkin mennessä aina hoitaa...mutta älä laita tuota lehteen!"
Lue lisää keskiviikon Kalevasta!