Yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta vaaditaan mittavia muutoksia. Viimeksi maanantaina kansainvälinen asiantuntijaryhmä kertoi, että Suomessa on eurooppalaisittain paljon korkeakouluja asukaslukuun nähden.
Raportissa suositellaan korkeakoulujen yhteistyön lisäämistä, jotta suuri määrä oppilaitoksia toimisi nykyistä tehokkaammin pienessä maassa.
Huomattavasti rankempaan arvioon päädytään viime perjantaina julkaistussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan analyysissa. Siinä yliopistoyksiköiden määrää vaaditaan puolitettavaksi nykyisestä 272:sta 140 yksikköön.
Keskittäminen edellyttää, että Suomeen luodaan tieteen strategia, jossa tutkimuksen ja opetuksen painopisteet jyvitetään avoimesti eri yliopistoille seuraavaksi 10–15 vuodeksi. Alempi kandidaattitaso jäisi ammattikorkeakoulujen vastuulle. Yliopistot keskittyisivät maisteriopintoihin ja yliopistoista vain osa tohtorikoulutukseen.
Korkeakoulujen herättely nykypäivään on monella tapaa aiheellista. Ammattikorkeakoulujen määrä paisui talouden hyvinä vuosina. Nopeasti muuttuvan työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin korkeakoulut eivät ole kuitenkaan pystyneet parhaalla mahdollisella tavalla reagoimaan.
Kansainväliset mittarit osoittavat, että yliopistojen tutkimusta ja keksintöjä hyödynnetään Suomessa kilpailijamaita heikommin. Yliopistoissa opetetaan huomattavan paljon samoja oppiaineita. Perinteinen oppituolijärjestelmä takaa professoreille ikiaikaisen työpaikan, mutta jähmettää yliopistojen uudistumisen. Tohtoreita valmistuu Suomessa liikaa; heitä on työttömänä jo liki tuhat.
Puolueiden korkeakoulupoliittiset linjaukset eduskuntavaalien alla osuvat likimain samoille pääurille. Kaikki haluavat parantaa opetuksen ja tutkimuksen laatua. Koulutukseen ei esitetä jättileikkauksia, vaan koulutustarjonta halutaan säilyttää. Oikealla painotetaan yrittäjyyskoulutusta, vasemmalla enemmänkin etäisyyttä markkinaehtoisuudesta.
Harvaan asutussa Pohjois-Suomessa ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on erityinen yhteiskunnallinen merkitys alueen elinkelpoisuudelle. Tieteellä, tutkimuksella ja korkeammalla koulutuksella paikallisesti taataan, että alueen työ- ja elinkeinoelämä saa osaavaa ja innovatiivista väkeä.
Oulun ja Lapin yliopistoissa sekä pohjoisen ammattikorkeakouluissa tulee rohkeasti itse määritellä tutkimuksen ja koulutuksen painopisteet. Niitä on joka tapauksessa tulossa. Linjauksia kannattaa tehdä mahdollisimman paljon yhteistyössä, jolloin Pohjois-Suomen oppilaitokset ovat vahvempia kun korkeamman koulutuksen verkostoa tiivistetään koko valtakunnassa.
Oulun yliopistossa kärkeen on nostettu bioala, terveys ja informaatioteknologia sekä pohjoinen kulttuuri, ympäristö ja luonnonvarat. Näitä kaikkia yhdistää arktisuus, jolla Oulu voi profiloitua kansainvälisesti.
Pääkirjoitus