Suomi sai ainakin osavoiton neuvotteluissa 141-tuesta, kun tiistaina hyväksyttyyn uuteen sopimukseen kirjattiin jatkoneuvottelut vuodelle 2007. Etelä-Suomen maatalouden kansallinen 141-tuki on aiemmin EU-komission tulkinnan mukaan ollut vain väliaikaista, siirtymäkaudelle tarkoitettua. Komission tiistaina hyväksymässä päätöksessä todetaan nyt Suomen esityksen mukaisesti, että Suomi esittää vuonna 2006 arviointiraportin tuen vaikutuksista. Sen jälkeen komission ja Suomen edustajien kesken käytävissä neuvotteluissa päätetään, onko 141-tukea perusteltua jatkaa vuoden 2007 jälkeen.
Aiemmin komissio on johdonmukaisesti kieltäytynyt hyväksymästä tulkintaa, että 141-tukea voidaan ajatella Suomen luonnonolojen perusteella tarvittavan jatkossakin. Nyt sopimuksessa on kiistaton lausuma jatkoneuvotteluista. Se on selkeä viesti uudelle komissiolle.
Suomen maataloudelle onkin äärimmäisen tärkeää, että Pohjois-Suomen jatkuvaksi hyväksytyn 142-tuen ohella elinkeinoa voidaan tukea myös Etelä-Suomessa. Sillä tasoitetaan olosuhteistamme johtuvia viljelyn kehnompia edellytyksiä esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna.
Viime vuonna loppuneella edellisellä kaudella 141-tuen alueella oli noin 33 000 tilaa. Suomen maatalous on jo nykyisellään niin pieni kokonaisuus, että ala näivettyisi vääjäämättä, jos merkittävä osa maasta jäisi pysyvästi kannattavuusrajan alapuolelle. Siksi myös Pohjois-Suomessa on kannettu 141-tuen jatkuvuudesta huolta, vaikka eteläsuomalaiset viljelijät eivät olleetkaan pohjoisen ammattiveljilleen ja -sisarilleen solidaarisia 142-tuen sisällöstä kansallisesti käydyn väännön aikana.
Kotieläintuotannon ja puutarhaviljelyn tuen ohella eteläsuomalaisia viljelijöitä innostetaan alkaneella nelivuotiskaudella suojeluratkaisuihin ympäristötuen lisäosalla. Summa on varsin mittava, kaikkiaan 225 miljoonaa euroa, joten sen vaikutusten täytyy näkyä monin tavoin.
Maatalouden imagolle on ollut erittäin vahingollista, että niin lannoitteiden kuin alan lietepäästöjenkin on tutkimuksin osoitettu rehevöittävän vesistöjä paikoin hyvinkin kohtalokkaasti. Myös pohjavedet ovat olleet vaarassa. Siksi onkin tärkeää, että suojeluinvestointeihin ryhdytään määrätietoisesti.
Suomen raportissa täytyy olla vuonna 2006 selvä näyttö 141-tuen ratkaisevasta merkityksestä. Uhkaavaa on kiistatta se, että kotieläintuotannon ja puutarhaviljelyn tulotuki muotoiltiin 141-sopimuksessa vuosittain alenevaksi. Raportin laatijoiden täytyy alusta pitäen varautua kertomaan, miksi Etelä-Suomen maatalous tarvitsee jatkossakin myös tuotantotukea. Tuen alenema on katkaistava.
paakirjoitus@kaleva.fi