Ylivieskalainen Aarni Luhtala kulkee uudenkarhean Kylpylähotelli Sanin käytävillä ja aulassa kuin kuka tahansa hotellin asukas. Sitä hän onkin: edellisyön hotellissa viettänyt vieras.
Se, mikä erottaa Luhtalan suurimmasta osasta hotellivieraista on perspektiivi, josta Luhtala maailmaa katsoo. Hän istuu pyörätuolissa, josta maailma näyttää erilaiselta kuin kävelevän ihmisen tasolta.
Luhtala on pyörillä kulkeva testaaja. Hän kartoittaa hotellin esteettömyyttä eli sitä, miten vaikkapa juuri pyörätuolin kanssa hotellissa pärjää. Luhtala on käyttäjäarvioija Isto-hankkeessa, jossa selvitetään itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta tukevia toimintaympäristöjä.
Suomeksi sanottuna siis yritetään parantaa liikunta- ja toimintaesteisten selviytymistä siellä, missä normaaliväestö ei huomaa mitään parannettavaa olevankaan.
Asiat menossa parempaan suuntaan
Kiertoajelun aikana Luhtala löytää huomautettavaa sieltä sun täältä - samoin muut ryhmäläiset, jotka koostuvat Kala- ja Pyhäjokilaakson alueen eläkeläisjärjestöjen edustajista.
Ovet ovat raskaita, symbolit pieniä ja epäselviä, pistorasiat liian matalalla ja invaparkkipaikat merkitty huonosti - esimerkiksi. Mutta ei niin huonoa ettei hyvääkin.
"Tulee sanottua helposti ääneen kaikki kielteinen, vaikka paljon myönteistäkin on", ryhmän mielipiteitä ylöskirjannut projektisihteeri Sanna Hiltula kiteyttää. Hän työtovereineen työstää hotellille raportin, jossa asiat kerrotaan niin kuin ne ovat.
Ehdotettujen muutosten mahdollisista toteutuksista vastaa kuitenkin yrittäjä.
Aarni Luhtala, asiantuntija, antaa hotellille synninpäästön.
"Minä pärjään täällä. Ennen hotelleissa oli enemmän esteitä: portaita ja kynnyksiä. Parempaan suuntaan ollaan menossa."
Kun liikuntaesteiset otetaan huomioon rakennusten suunnittelu- ja valmistusvaiheessa, kustannukset pysyvät kasassa; toisin kuin jälkeenpäin tehdyissä korjauksissa. Esimerkiksi Sani-hotellin toisen kerroksen neuvottelutiloihin ei pääse kuin portaita pitkin.
"Kun kävelijältä kysyy, montako porrasta kävelit, hän ei edes muista kävelleensä portaita", Luhtala vertaa tavallisen ihmisen ja liikuntaesteisen eroja.
Kamera tallentaa epäkohdat
Esteetön kulku paranee kaikkien kansanryhmien kohdalla edelleen, mikäli se on Invalidiliitosta kiinni. Liitto pyrkii siihen, että vanhojen rakennusten peruskorjausten ja niiden kuntokartoitusten yhteydessä tehtäisiin aina myös esteettömyyskartoitus.
Invalidiliittoon on päätetty perustaa Esteettömyyskeskus, joka aloittaa toimintansa vuoden 2009 alusta.
"Esteettömyys on laaja teema - se ei rajoitu pelkästään rakennettuun ympäristöön. Siihen kuuluu muun muassa esteetön viestintä", Anna Ruskovaara Invalidiliitosta kertoo.
Hän näkee tärkeänä yksityiskohtana sen, että eri vammaisryhmät on saatu saman pöydän ääreen.
"Ennen näin ei ole ollut. Eri vammaisryhmien tietotaidon yhdistäminen on hyvä juttu."
Terveiden ihmisten voi olla vaikea hahmottaa hankaluuksia, mitä vammaiset kohtaavat: opastekyltti on vastavalon uhri, portaiden askelmakorkeus vaihtelee, symbolit puuttuvat opasteista, teksti on liian pientä luettavaksi...
"Kamera on tärkein työkalumme", Ruskovaara tietää.